S Lainsäädännöllä luvataan hyvää ja kallista hoitoa kaikille, mutta tosiasiassa sitä ei voida annetun budjetin puitteissa toteuttaa

Lista terveydenhuoltomenoista osoittaa, että paljon halvemmalla voi päästä. Turkki esimerkiksi selviää puolta halvemmalla Suomeen nähden. Tämä ei selity tehokkuudella eikä edes pienellä vanhusten määrällä, vaan sillä, että vain rikkaat saavat kallista hoitoa.

Jos ollaan oikeasti sitä mieltä, että Suomessa tulee käyttää rahaa terveydenhuoltoon selvästi vähemmän kuin vertailukelpoisissa maissa, ainoa tapa tehdä tämä on päättää, että kovin kalliita hoitoa ei anneta – tai siis ei anneta kuin itse maksaville, sillä ei niitä tietenkään kieltää voi.

Tämä kuulostaa monen korvissa karmealta, mutta tietoinen kalliiden hoitojen pois priorisointi on parempi kuin irrationaalinen potilaiden tappamien jonoihin. Silloin jää antamatta myös hyvin kustannustehokasta hoitoa.

Rationaalisen priorisoinnin kriteerinä suosituin on säästyneen (terveen) elinvuoden hinta.  Jos tätä käytettäisiin kriteerinä, se osuisi kovimmin minun ikäisiini, joiden hengen kallis hoito voisi kyllä sillä kertaa pelastaa, mutta elinvuodet eivät siitä niin paljon lisääntyisi.

Tästä pitäisi kuitenkin rahoittajan ottaa vastuu. On kohtuuton tilanne terveydenhuollon päättäjien kannalta, että lainsäädännöllä luvataan hyvää ja kallista hoitoa kaikille, mutta tosiasiassa sitä ei voida annetun budjetin puitteissa toteuttaa. Typerintä on toimia niin kuin nyt toimitaan: kasvavien jonojen kautta hoidon epääminen sujuu täysin sattumanvaraisesti ja tuottaa siten paljon enemmän menetettyjä elinvuosia kuin saman säästön tekeminen kustannustehottomista hoidoista.

[Näin oli lausuttu Osmo Soininvaaran blogissa 10.10.2023 julkaistussa merkinnässä Miksi Soten rahat eivät riitä.]