S Kauhukirjailija H. P. Lovecraft oli epikurolainen

Lovecraftin poikavuosien kiinnostus tiedettä kohtaan vieraannutti hänet kristinuskosta ja vakiinnutti maailmankatsomuksen, jonka Joshi tietääkseni ensimmäisenä tunnistaa moderniksi versioksi epikurolaisuudesta – kosmologiasta, joka tunnustaa vain materian ja liikkeen olemassaolon ja hylkää käsityksen, että maailmankaikkeudella olisi jokin tarkoitus tai suunta. Lovecraft luultavasti omaksui epikurolaisuutensa roomalaiselta runoilija Lucretiukselta, jota hän saattoi lukea alkukielellä, mutta hän myös muokkasi maailmankatsomustaan koko elämänsä ajan ja yritti huomioida siinä Einsteinin teoriat ja kvanttifysiikan niiden tultua yleiseen tietoisuuteen 1920-luvulla. Juuri maailmankaikkeuden tarkoituksettomuus piilee Lovecraftin lähes pakkomielteisen konservatiivisuuden ytimessä. Kuten hän kirjoitti esseessään vuonna 1926:

Maailma, elämä ja tuntemamme universumi ovat vain ohi lipuva pilvi – eilen sitä ei ollut, ja huomenna se unohdetaan. Millään ei ole väliä – kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu elektronien, atomien ja molekyylien vuorovaikutuksen seurauksena, perusolemuksen mukaisten kaavojen mukaan. (…) Kaikki on harhaa, tyhjyyttä, ei-mitään – mutta mitä väliä sillä on? Meillä on vain illuusiomme, joten teeskennelkäämme että tarraudumme niihin; ne lainaavat dramaattisia arvoja ja lohdullisia tarkoituksenmukaisuuden aistimuksia asioille, jotka todellisuudessa ovat arvottomia ja tarkoituksettomia. Ihminen voi vain jolkottaa leppoisasti ja kyynisesti eteenpäin, perimän ja ympäristön hänelle suomien keinotekoisten mittapuiden ja perinteiden mukaisesti. Viime kädessä hän saa tyydytyksensä pysymisestä uskollisena sellaisille asioille.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 7.5.2023 julkaistussa yhdysvaltalaisen poliittisen teoreetikon Samuel T. Francisin (1947-2005) kirjoittamassa klassisen yhdysvaltalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin (1890-1937) kommentaarissa Pimeyden ytimessä.]

[I PS. Olen itse aikoinaan kirjoittanut blogitekstin epikurolaisuudesta.]

[II PS. Olen myös kirjoittanut pienen arvostelun kauhukirjailijan tekstistä Varjo Innsmouthin yllä.]