Lisäksi hän hämmästeli sitä, että nykyisen vihapuhehysterian aikaa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa. Sekä mainitsi wokeltajien edustavan maagista ajattelua, jossa historiallinen todellisuus voitaisiin peruuttaa poistamalla se näkyvistä - siis toimimalla aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa retusoitiin kuvia sitä mukaa kun generalissimuksen vainoharhaisuus poisti elävien kirjoista politbyroon jäseniä.
[Näin oli lausuttu Professorin ajatuksia -blogissa 23.4.2023 julkaistussa merkinnässä Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä.]
[Maagiseen ajatteluun liittyen voin siteerata tässä 1990-luvulla kirjoittamaani esitelmää Uskonto ja maailmankuva, joka perustuu teol. tri T. P. Virkkusen teologispsykologiseen ajatteluun:]
Varhaislapsuudessa ajattelu on diffuusia ja konkreettista. Lapsi pystyy sentähden muodostamaan vain eriytymättömiä kokonaiskäsityksiä, jotka kiinteästi liittyvät havaintoihin. Tätä kehitysastetta vastaa maailmankuva, josta käytämme nimitystä primitiivinen maailmankuva.
Primitiivinen maailmankuva on mitä ilmeisimmin maailmankuva, joka yksinoikeudella vallitsi inhimillistä kulttuuria kymmeniä tuhansia vuosia aina n. vuoteen 1100 eKr., jonka jälkeen on tapahtunut tiettyä kehitystä.
Primitiivisen maailmankuvan tunnusmerkkinä voidaan pitää näkemystä, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Maailmankuva ei tunne lainalaisuutta. Toinen tunnusmerkki on se, että maailman ajatellaan olevan staattinen: siinä ei ajatella olevan tiettyyn suuntaan vaikuttavia muutoksia.
"Primitiivisissä kulttuureissa" moraali on tapamoraalia. Muunlaista eettisyyttä kuin yhteiskunnan lakien ja normien noudattamista ei primitiivinen maailmankuva tunne. Tästä syystä 'primitiivisten ihmisten' eettinen näkemys ei varmasti voi olla kovin korkeatasoinen.
Primitiiviseen maailmankuvaan perustuvia uskontoja nimitetään usein animistisiksi.
'Primitiivinen ihminen' ei tunne lainalaisuutta myöskään jumalien toiminnassa. Niinpä hän kokee, että hänen tulee taivuttaa jumala itselleen suosiolliseksi. Tämä tapahtuu rukouksin, uhrein ja riitein. Animististen uskontojen jumalat ovat kovin ihmisenkaltaisia, niiden mieli voi herkästi muuttua. Niinpä 'primitiivinen' palvoja ei ikinä voi olla täysin varma siitä, haluaako hänen jumalansa auttaa häntä.
Nykyajan animistisista uskonnoista kuuluisin on Japanin šintolaisuus. Teollisuusmaissa näillä uskonnoilla ei ole juuri ollenkaan aikuisikäisiä kannattajia.
Tuo animististen uskontojen kuvaus sopii kyllä aika tarkoin myös kristinuskoon:
VastaaPoistasenkin jumala on hyvin ihmisenkaltainen, muistuttaen fyysisesti vanhaa miestä ja emotionaalisesti uhmaikäistä.
Se on kyltymättömän kiitoksenkipeä ja sen puuttuessa tolkuttoman väkivaltainen, niinpä sitä on loputtomasti hyviteltävä rukouksin ja riitein.
Animismissa kuitenkin jumalat ovat kuin kuolemattomia ihmisiä, joilla on taikavoimia. Yhden ja ainoan Jumalan taas on perinteisesti ajateltu olevan kaikin puolin isompi.
PoistaJuutalaisuudessa oli myös alun perin korostettu Jumalan erilaisuutta ja erityisyyttä asettamalla kielto tehdä kuvaa Jumalasta tai mitään palvottavaa kuvaa.
Vaikkakin monoteistisen Jumalan tiettyä pikkusieluisuutta on vaikea selittää. C. G. Jung aikoinaan olikin suorittanut tälle Jumala-hepulle eräänlaisen psykoanalyysin kirjallaan Job saa vastauksen.