Mitä lähemmäs sota tuli, sitä kiivaammin Stalin kävi ”henkilökohtaista sotaansa todellisuutta vastaan” (sotahistorioitsija Richard Overyn ilmaus). Vuoden 1941 ensimmäisinä kuukausina Saksan tiedustelukoneet loukkasivat Neuvostoliiton ilmatilaa yhteensä 324 kertaa. Tähän ei reagoitu; jos joku kone joutui moottorivian takia laskeutumaan, neuvostoliittolaiset mekaanikot korjasivat ja tarvittaessa tankkasivat sen. Vakoojat, tiedustelu-upseerit ja ulkomaiset poliitikot varoittivat Stalinia yhteensä 84 kertaa Saksan hyökkäysvalmisteluista. Viikkoa ennen hyökkäystä virallinen tiedonanto nimitti kaikkia tällaisia varoituksia ”kömpelöiksi sepitteiksi”. Viimeinen neuvostoliittolaisia raaka-aineita sisältävä juna Saksaan lähti keskiyön tienoilla 21. kesäkuuta 1941. Sota alkoi seuraavana aamuna.
[Näin oli lausuttu kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen Sarastus-verkkolehdessä 9.5.2023 julkaistussa kirjoituksessa Stalin ja toinen maailmansota, joka on sitaatti miehen kirjasta Stalinin muotokuva.]
Stalinille oli tullut Talvisodassa hirvittävänä yllätyksenä Puna-armeijan toimintakyvyn romahtaminen 1930-luvun alkupuoliskolta.
VastaaPoistaOmaa osuuttaan asiaan tuo tuskin pystyi ymmärtämään.
Josif tiesi Saksan hyökkäävän Moskoviaan ennemmin tai myöhemmin;
der Adolf oli sanonut sen selvästi nimekkäässä kirjassaan.
Mutta se ei saanut tapahtua vielä!
Ei vielä nyt, kun Puna-armeija kohennus oli pahasti kesken.
Siksi Stalinilla ei ollut muuta henkilökohtaista selviytymiskeinoa kuin panna pää pensaaseen Saksan hyökkäysvalmistelujen edessä ja odottaa tilaisuutta hyökätä Wehrmachtin selkään.
Se sitten melkein maksoi koko pelin, kun Puna-armeija oli hyökkäysryhmityksessä saadessaan punapartaisen keisarin mukaan nmetyn operaation silmilleen.
Stalin ei vähään aikaan reagoinut julkisuudessa hyökkäykseen. Pakeni jopa ensin datshalleen.
Poista