Rasismin Biggar määrittelee toiseen rotuun kohdistuvana ennakkoluulona, jonka mukaan yksilöitä arvioidaan aina tietyn rodun edustajina, ei yksilöinä, ja kyseistä rotua pidetään alempiarvoisena kuin omaa rotua. Usein tähän ajatukseen liittyy myös olettama, että alemman rodun edustaja on kykenemätön parantamaan olotilaansa, koska häneltä puuttuu tarvittava kapasiteetti.
Rasismin määritelmää on viimeaikoina laajennettu esimerkiksi liittämällä siihen olettamia valta-asetelmista tai lisäämällä siihen rodun lisäksi muita ryhmien identiteettiä määrittäviä tekijöitä. Nämä lisäykset yhtäältä hämmentävät käsitettä, jolloin se alkaa liueta hyödyttömäksi, mutta toisaalta nämä laajennuspyrkimykset paljastavat sen, kuinka rasismi voidaan nähdä yksinkertaisesti ennakkoluuloisuuden ilmentymänä. Näin ollen samoin kuin orjuus on universaalia, niin on myös rasismi. Ihmisyhteisöille on luonnollista suhtautua ulkopuolisiin epäluuloisesti ja kaikki ihmisyhteisöt toimivat näin suhteessa toisiin yhteisöihin. Tässä mielessä kaikki ihmisyhteisöt ovat luontaisesti ”rasistisia”, mutta tällöin rasismin käsitettä käytetään lähes triviaalissa merkityksessä, joka ei kerro sinällään vielä mitään erityistä yhteisöjen moraalista.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-verkkolehdessä 24.1.2024 julkaistussa Olli-Pekka Vainion kirjoittamassa artikkelissa Kolonialismin monet kasvot, jossa käsitellään Oxfordin yliopiston moraali- ja pastoraaliteologian professorin Nigel Biggarin suurteosta Colonialism: A Moral Reckoning.]
Rasismia on II maailmansodan jälkeen selitetty ennakkoluuloisuuden ilmentymänä, joka häviää kun toisen kulttuurin edustajiin tutustuu ja huomaa heidän olevan aivan samanlaisia, aivan samanlaisia, aivan samanlaisia kuin mekin.
VastaaPoistaKuluneiden neljän vuosikymmenen aikana tämä ns. kohtaamisteoria on kuitenkin toiminut toisinpäin:
länsimaalaiset ovat kohdanneet lapsekkaan sinisilmäisinä toisen kulttuurin edustajia ja liian myöhään joutuneet huomaamaan niiden olevan e-r-i-l-a-i-s-i-a kuin me.
Kyllähän näin on.
Poista