Kuvasin edellä neljää hetkeä, jotka tavalla tai toisella ovat edustaneet nykyisen ihmisoikeuskulttuurin alkujuuria. Muihinkin lähteisiin on viitattu – esimerkiksi kanonisen oikeuden perusteokseen, 1100-luvulta peräisin olevaan Gratianuksen Decretum-lakikokoelmaan sekä 1700-luvun romanttisen kirjallisuuden tapaan kuvata heikkoja tai uhreiksi joutuvia ihmisiä sympaattisessa valossa. Myös YK:n ihmisoikeuksien julistukseen on usein viitattu.
Yhteiskunnallisilla ilmiöillä ei ole yhtä alkupistettä. Ne saavat vaikutteita eri puolilta eivätkä yleensä yhdisty yhtenäisiksi perinteiksi. Termi ”ihmisoikeudet” on melko uusi, mutta se on poiminut vanhasta luonnonoikeudesta ajatukset luovuttamattomuudesta ja universaalisuudesta. Siksi siihen on ollut houkuttelevaa vedota tavanomaista politiikan tekoa vastaan.
Vähitellen on käynyt ilmi, ettei ole etua tai intressiä, jota ei voitaisi kääntää ihmisoikeuksien kielelle. Ja kun useimmissa yhteiskunnallisissa ristiriidoissa kaikki voivat vedota omiin oikeuksiinsa, on pitänyt kysyä – miten erottaa oikeat oikeudet vääristä tai vain ”teeskennellyistä". Eihän niitä voi upottaa happoon.
Esimodernin luonnonoikeuden aikoina ajateltiin, että tiede kykenee tähän vastaamaan. Näin ei enää ajatella. Oikeudet ovat syvästi poliittisen taistelun kysymyksiä.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2023 julkaistussa Martti Koskenniemen kirjoittamassa artikkelissa Mistä ihmisoikeudet saivat alkunsa, ja onko niiden aika tullut päätökseensä?.]
[Itse uskon, että kaikki arvot ovat vain ihmisen päässä eivätkä ne viittaa mihinkään ulkoiseen todellisuuteen. Täten ihmisoikeudetkin ovat vain ihmisen keksintöä. Nykyaikana voitaisiin sanoa niiden olevan sosiaalinen konstruktio. Silti minä kannatan ajatusta ihmisoikeuksista, vaikka sitä ei voi mitenkään osoittaa oikeaksi.]
[Karl Marx toverinsa Friedrich Engelsin kanssa aikoinaan ihmisoikeusasioissa pyrki välttämään kaikkea moralismia. Toverukset sanoivat, että oikeus ei ole vain työläisen puolella, vaan se on myös kapitalistin puolella. Ja yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima. Toki he ajattelivat, että ennen pitkää työläisten ajamat moraalikäsitykset voittavat yhteiskunnallisessa kamppailussa.]
Ei mitään universaalia luonnonoikeutta ole olemassakaan.
VastaaPoistaLuonnossa pätee vain vahvimman laki.
Niinpä jo roomalaiset tiesivät, että maa on lailla rakennettava.
Ei kukaan voi vedota yhteisiin pelisääntöihin, ellei niitä ole laadittu ja niiden noudattamisesta pidetä kiinni.
Itsestään niitä ei ole.
Niin.
Poista