S Transsukupuolisuuden selittämisestä

Suosittu selitys transsukupuolisuudelle on elimellinen syy eli että transsukupuolisten aivojen rakenteessa on jotakin poikkeavaa, heillä on vastakkaisen sukupuolen aivot yms. Wikipedia kertoo aiheesta hyvin. Ehkä näin onkin joidenkin ihmisten kohdalla, mutta me emme tiedä, että millaiset aivot kenelläkin on. Aivojen rakennetta ei voida tuosta vaan tutkia elävältä ihmiseltä ja transtutkimuksissakaan kenenkään aivoja ei skannata. Minäkään en tiedä omien aivojeni rakenteesta yhtään mitään. Kaikki on silkkaa arvailua. Olen siksi hylännyt tämän aivoteorian ja tullut siihen tulokseen, että meillä on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset taidot selviytyä ongelmiensa kanssa. Ihmisillä on myös huomattavan erilaiset kyvyt selviytyä arkielämässä kehodysforian kanssa. Osan se lamaannuttaa aivan täysin ja nämä yksilöt eivät kykene käyttämään julkista vessaa, harrastamaan seksiä tai edes puhumaan puhelimessa. He tyypillisesti eristävät itsensä neljän seinän sisään ja ovat kaikinpuolin syrjäytyneitä ja onnettomia. Osa kykenee jatkamaan arkielämää, kuten työssäkäyntiä ja solmimaan parisuhteitakin, mutta kärsivät sisäisesti ja lopulta katkeavat. Olen seurannut sivusta useaa sellaista tapausta, joka harkitsi sukupuolenvaihdosprosessia tai jopa palavasti halusi siihen, mutta vuosien varrella oppikin hyväksymään kehonsa ja lakkasi kokonaan pitämästä itseään transsukupuolisena, vaikka dysforia olisi aiemmin aiheuttanut heille erittäin suuria ongelmia. Sitten on tämä sakki, joka omien sanojensa mukaan olisi tappanut itsensä, jos ei olisi pystynyt aloittamaan transprosessia. He tyypillisesti sanovat, että sukupuolenvaihdos pelasti heidän henkensä ja että se on paras heille koskaan tapahtunut asia. Osan kohdalla helpotus sitten kuitenkin jää vain väliaikaiseksi ja he haluavat vaihtaa takaisin alkuperäiseen sukupuoleen. Pelkkä henkilön kokemus siitä, että hänen sukupuolensa on väärä, ei siis määritä sitä, että mitä asialle tulisi tehdä, vaikka dysforia olisi kuinka syvä. Raja transsukupuolisuuden ja ei-transsukupuolisuuden välillä on veteen piirretty viiva. Missä se raja menee? Se ei ole mikään yksinkertainen kysymys ja sen pitäminen yksinkertaisena tai joko-tai -asiana on vakava virhe. Tai mitä jos sitä rajaa ei olekaan?

[Näin oli lausuttu Musta Orkidea -blogissa 8.11.2017 julkaistussa merkinnässä Keisarin uudet vaatteet, jossa käsitellään Ylen Areenassa näytettyä keskustelua transsukupuolisuudesta.]