S Tarvitaan siedätyshoitoa

Suomessa on vuosikymmenien ajan totuttu kaikenmoiseen jumalanpilkkaan. Milloin tehdään taidetta upottamalla krusifiksejä virtsaan, milloin tehdään mediatempauksia perustamalla Raamatut pornolehtiin -vaihtopisteitä. Se ei kiinnosta ketään. Vanhoillisimmat uskovaiset saattavat hiljaa paheksua, mutta sekään ei kiinnosta ketään. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmiset eivät provosoidu ylimalkaisista mauttomuuksista, eivätkä ala tappelemaan mistään niin henkilökohtaisesta ja tieteellisen tarkastelun ulkopuolella olevasta kuin uskonto.

Jos maahan saapuu porukkaa, joka aloittaa apinakapinan pyhien arvojensa loukkaamisesta, mikä on silloin sivistyneen yhteiskunnan reaktio asiaan? Olettaen siis, että kyseisen porukan lähettäminen kotiinsa ei ole vaihtoehto. No tietysti se, että mainittuja arvoja ruvetaan tietoisesti loukkaamaan oikein urakalla. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin olla ilkeitä ja pahoittaa toisten mieliä, vaan tavoite on, että jos joka päivä joutuu samasta asiasta hermostumaan, ehkä nahka ajan mittaan kovettuu, eikä lopulta enää kiinnosta. Silloin kaikki voittavat. 

[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 12.7.2017 julkaistussa merkinnässä Siedätyshoitoa ja muuta homoilua, jossa käsitellään kaiken maailman ahdasmielisille tarkoitettua kulttuurista siedätyshoitoa.]