[...]
Mutta historiallinen tarkkuus ei ole koskaan pidätellyt niitä, jotka haluavat ”vahvoja naishahmoja” ja ”monimuotoisuutta”. ”Trigger warningien” esittäjien mielestä sotaelokuvalla on moraalinen velvollisuus propagoida monikulttuurista liberalismia. Niinpä liittoutuneiden joukot pitää kuvata mahdollisimman kirjaviksi, koska päinvastainen viittaisi etniseen nationalismiin, joka on tietenkin vain pahojen natsien ominaisuus. Natsien teot osoittavat tämän eetoksen mukaan vääriksi ja moraalittomiksi kaikenlaiset nationalistiset tunteet – jopa niiden, jotka taistelivat natseja vastaan.
Dunkirk ei tällaiseen propagandaan alennu, mikä on jo sinänsä syy käydä katsomassa se. Sen lähestymistapa tuntuu hämmästyttävän raikkaalta, koska nykyään useimmat historialliset elokuvat tärvellään ahtamalla niihin väkisin rakennettuja vähemmistörooleja ja anakronistista naisasiaa. Koska nykyään myydään geenimuuntelusta vapaita vihanneksia, luomulihaa ja lisäaineettomia makeisia, markkinoita luulisi löytyvän myös poliittisesti korrektista vääristelystä vapaille elokuville.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 30.7.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Sotaelokuva ilman propagandaa suorastaan fotorealistisen rehellisestä tuoreesta sotaelokuvasta nimeltä 'Dunkirk', jonka on ohjannut englantilainen Christopher Nolan.
[Elokuvan nimi Dunkirk viittaa ranskalaiseen Dunkerquen kaupunkiin, jonka rannoilta onnistuttiin evakuoimaan mittava määrä englantilaisia ja ranskalaisia sotilaita vuoden 1940 touko- ja kesäkuussa natsi-Saksan murskaavan hyökkäyksen tieltä ja näin pelastamaan edellytykset demokratialle.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti