Koiviston puolustama vahvan markan politiikka oli Koiviston suurin
virhe, mutta sen perusteena oli pyrkimys turvata kansallinen etu.
Kansallisen turvallisuuden varmistelu oli taustalla myös silloin, kun
Suomi Koiviston kaudella päätti Euroopan unionin jäseneksi
hakeutumisesta.
Koiviston pyrkimyksenä tai päämääränä ei ollut edistää kansainvälisten
kosmopoliittien tai globaalin kapitalismin antinationalismia, vaan hänen
tavoitteenaan oli pyrkimys torjua jääntiä Neuvostoliiton ja Venäjän
vaikutusvaltaan sekä halu liittoutua länteen.
EU:n jäseneksi liittyminen on osoittautunut myöhemmin ongelmalliseksi,
mutta puolustukseksi voidaan sanoa, että Koivisto ja hänen hallituksensa
tähtäsivät alun perin kansallisen kokonaisedun toteutumiseen. Sen
sijaan Koiviston jälkeen tulleet sosiaalidemokraatit ja
sosiaalidemokraattiset presidentit hylkäsivät kansallisen edun
tavoittelun ”Internationaalia” hoilatessaan ja toimiessaan sekä
kansainvälisen kapitalismin että kansallisesta edusta piittaamattoman
marxilaislähtöisen monikulttuurisuusideologian hyväksi.
[filosofi Jukka Hankamäki 25.5.2017 bloginsa merkinnässä ”Valtiolliset hautajaiset”]
[Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa seuraavat kaksi aiheeseen jollakin lailla liittyvät blogimerkintäni:]
[Bernsteinilainen sosialidemokratia – ei utopismia]
[Hän antoi minulle maailmankatsomuksen: globaalinationalismi]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti