On luultavaa, että ”kummia” kokeneet jäävät usein yksin kokemustensa kanssa. Tämä on harmi. ”Kummia” kokeneelle/kokevalle tulee osoittaa samankaltaista ymmärtävää lähimmäisenrakkautta kuin muillekin. Hänelle tulee siis muun muassa tarjota tietoa ihmismielen taipumuksista harhoihin ja ajatteluvinoumiin. Sellainen on osoitus aidosta välittämisestä. Mikä tässä valossa on sopiva stigma ”kummista” kokemuksista? Lähtökohtana tulee pitää sitä, että kun puhutaan pään ulkoisesta todellisuudesta, uskomme niitä, joilla on pätevimmät todisteet. Meillä ei siis ole syytä uskoa ”kellot pysähtyivät samaan aikaan” -mystikkoja.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo 29.6.2017 Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Yliluonnollista ei ole, jossa suhtautuu kriittisesti yliluonnollisen käsitteeseen(kin)]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti