Kun valtakunnankansleri Adolf Hitler saapui Immolaan onnittelemaan
marsalkka Mannerheimia vuonna 1942, oli Condor-lentokoneen kyydissä myös
saattomieheksi mukaan laitettu suomalaiskenraali Paavo Talvela, joka
kirjoitti matkastaan seuraavasti:
”Tunnelma oli juhlallinen, kun tiesi lentävänsä avaruudessa
maailmanhistorian ehkä ihmeellisimmän henkilön kanssa ja joka
tapauksessa nykyajan kuuluisimman ihmisen ja suurimman neron seurassa.” (P. Talvela, Sotilaan elämä 2, Helsinki, Kirjapaja, 1977, s. 153)
Tämä useasti siteerattu ja vilpittömyydessään vaikuttava historian
katkelma tuli mieleeni, kun pohdin Vladimir Putinin tämänpäiväisen
Suomen-vierailun merkitystä. Tapauksesta on rakentumassa semioottisesti,
diplomaattisesti ja journalistisesti omituinen näytelmä.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 27.7.2017 julkaisemassaan merkinnässä Mitä tämä merkitsee?, jossa hän käsittelee Venäjän suuren
johtajan Vladimir Putinin äskettäistä Suomeen vierailulle tuloa]
[PS Itse kannatan sitä, että vastalahjaksi meidän pitää ruveta kohtelemaan kanadalaista ruokalajia nimeltä poutine
(lausutaan "putin") Suomen uutena kansallisruokalajina. Poutine on
quebeciläisperäinen ympäri Kanadaa suosiossa oleva ruokalaji, joka
koostetaan ranskalaisista perunoista, juustonpaloista ja
vaaleanruskeasta kastikkeesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti