Skeptikon taakka on raskas {S}

Skepsismin taakka on raskas. Jos en olisi skeptikko, voisin antaa ystävälleni toivoa kertomalla hänelle Marketta Kivelästä - naisesta, joka parantui syövästä kotikonstein. ”Margie” kertoo kirjassaan ”Nainen joka ei antanut leikata rintaansa”, että hän - lääkärin vastustuksesta huolimatta - kieltäytyi leikkauksesta ja alkoi sen sijaan juoda USA:sta tilaamiansa kalliita superionisoituja ihmevesiä.

Vesien juomisen lisäksi Margie harrasti kotialttaria, suitsukkeita, solujen pesua valolla ja DNA:n muuttamista korkeampiin värähtelytasoihin, rakkauspyörämeditaatioita, karmallisten seikkojen pintaan päästämistä ja työstämistä, numerologiaa, paastoa, kymmenen oivalluksen tietä, ametisteja, enkelihoitajaa, astrologiaa, parantavaa pehmolelua, valon mestareiden rukoilua, reiki-energian antamista ruoalle, itsensä valelua kivien energisoimalla vedellä, tonttuja, keijuja, kuumia kääreitä, hiivatonta-, vehnätöntä- ja sokeritonta ruokavaliota, keskustelua syöpänsä kanssa, parantavia yrttijuomia, viiden ensimmäisen elinvuotensa prosessoimista, Essiac-teetä, äiti-lapsi suhteen läpikäymistä, turvesaunaa, kuhnekylpyjä, suolenpuhdistusta, intuitiivista hierontaa, eukalyptustippoja, luomuruokaa, joogaa, seesamiöljyä, Kalevalaa, Ruusu-Ristiä, regressiosessioita, delfiinitippoja ja amalgaamipaikkojen poistamista.

[Näin oli lausunut Risto K. Järvinen Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numeron 4/2002 pääkirjoituksessa kerrottuaan ensin siitä, että eräs hänen ystävänsä oli sairastunut syöpään.]