Kaikista puutteistaan huolimatta perussuomalaisille ei ole näkyvissä vakavasti otettavaa vaihtoehtoa. Useimmissa puolueissa on esimerkiksi maahanmuuttoon järkevästi suhtautuvia yksilöitä, mutta muualla kuin perussuomalaisissa he kuuluvat eristyksissä olevaan vähemmistöön ja heidän mahdollisuutensa yhteistyöhön muiden puolueiden samanmielisten kanssa ovat rajalliset. Yritykset perustaa toista, radikaalimpaa kansallismielistä puoluetta perussuomalaisten kilpailijaksi ovat kuivahtaneet alkuunsa. Kansallismielisen kilpailijan syntyminen ei välttämättä olisi huono asia, vaikka se jakaisikin äänestäjäkuntaa: toisen puolueen olemassaolo ehkä pakottaisi perussuomalaiset terävöittämään linjaansa ja pysymään paremmin lupauksissaan. Ongelma on vain siinä, että uutta puoluetta ei niin vain polkaista käyntiin – perussuomalaisetkin rakennettiin aikanaan SMP:n olemassaolevan puolueorganisaation päälle. Lisäksi uusien puolueiden perustajat ovat tähän mennessä toimineet niin amatöörimäisesti, etten odota heiltä kovin suuria. Suomidemokraatit teki jo lähtökuopissa poliittisen itsemurhan ottaessaan puheenjohtajakseen Olavi Mäenpään, jolla on ilmiömäinen kyky riitaantua kaikkien yhteistyökumppaniensa kanssa. Tosiasia on, että perussuomalaisten vaihtoehtona on tällä hetkellä vain epämääräinen ja eripurainen joukko mielenosoittajia ja internetsotureita.
[Näin oli lausunut kauhistuttava Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 21.8.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Perussuomalaiset ja Machiavelli.]
[Kuten
kirjoituksen otsikosta voisi päätelläkin, niin kirjoituksessa
käsitellään myöskin Niccolò Machiavellia (1469-1527), joka oli
esi-italianyhdistäjä, valtiofilosofi ja realisti, jota kuulemma
nyky-Italiassa arvostetaan.]
[PS Voit myös halutessasi käydä lukemassa blogistani arvosteluni Machiavellin kuulusta teoksesta 'Ruhtinas', joka on pohjana käsitteelle "machiavellismi".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti