Näiden kahden toisistaan voimakkaasti poikkeavan arvomaailman väliin mahtuu kuitenkin paljon väliinputoajia, joista keskusta-oikeistolaiset porvaripuolueet ovat kaikista mielenkiintoisimpia. Kyseiset puolueet yleensä pitävät itseään tavalla tai toisella ”isänmaallisina”, vaikkakin ne ovat yleensä samaan aikaan EU-integraation fanaattisimpia kannattajia. Siinä missä kansallismieliset haluavat säilyttää kansallisvaltiot ja internationalistit tietoisesti tuhota ne, sivistysporvarit asettuvat ikään kuin näiden kahden ”ääripään” väliin. Kyseiset porvarit puhuvat kyllä paljon isänmaan ja kansakunnan edusta, samaan aikaan kun he käytännön politiikassa myötäilevät sinisilmäisesti internationalismin asiaa. Kyseiset ”maltilliset oikeistolaiset” eivät välttämättä suhtaudu esimerkiksi etnisiin ongelmalähiöihin yhtä suurella rakkaudella kuin vasemmistoradikaalit, mutteivät siitä huolimatta tee käytännössä mitään estääkseen niiden syntymistä. Se, minkälaisia käytännön ongelmia heidän ihanteensa aiheuttavat on näille ihmisille täysin samantekevää. Tältä osin Keskustan ja Kokoomuksen löpinät jostain mystisestä ”Eurooppa-projektista” tulisi ymmärtää vain puolueiden johtohenkilöiden herrahissinä kohti parempia kansainvälisiä tienestejä. Mahdollisuus henkilökohtaiseen hyötyyn selittää myös näiden puoluepamppujen nuivan suhtautumisen potentiaalista kansanäänestystä kohtaan, kansalaiset kun saattavat olla aivan toista mieltä jäsenyyden tarjoamista eduista kuin nykyiset päättäjät.
[liberaali Tuukka Kuru 5.7.2016 bloginsa merkinnässä Suomen tulisi seurata Ison-Britannian esimerkkiä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti