S Monikansaisessa ympäristössä kulttuurierot korostuvat

Muun muassa Huntington uskoo, että maailma ei ole länsimaistunut siksi, että lännellä olisi hallussaan lopullinen totuus, jonka kaikki tunnistavat ja jota kaikki kaipaavat, vaan siksi, että sillä on niin kauan ollut taloudellinen valta. Kun kolmannen maailman maat vahvistuvat, myös ne alkavat toteuttaa omia kulttuurinäkemyksiään.

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Briitta Koskiaho päättää japanilaista yhteiskuntaa pohtivan kirjansa Japani, yhteiskunta murroksessa kysymykseen: "Herääkö idän talouden voimistuessa myös uudenlainen kulttuurinen yhteisö vaikuttamaan laajalti kansainvälisyyteen?"

Hän aavistelee, että kiinasta saattaa muodostua Itä-Aasian lingua franca, joka syö englannin kielen merkitystä alueella. Kiinalaisen kulttuurin valtavan elinvoiman ja itsetunnon ansiosta niin voikin käydä, jos Kiina vain selviää yhtenäisenä vielä seuraavan sukupolven ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista kriiseistä.

Kuten Briitta Koskiaho sanoo, nyt on aika alkaa "opiskella idän mysteerejä samaan tapaan kuin muut maanosat ovat viime vuosisatoina joutuneet opiskelemaan eurooppalaisperäistä eksoottista kulttuuria". Mysteereistä vaikeimpia ovat juuri kollektivistisen kulttuurin moraali ja arvomaailma, joita länsimaalaisen on usein vaikea ymmärtää edes älyllisesti saati empaattisesti.

Länsimaissa uskotaan tavattoman vahvasti länsimaisten arvojen ja yhteiskuntaratkaisujen yleispätevyyteen. Kannattaisi muistaa, että samoin ovat itseensä uskoneet myös kaikki jo kaatuneet maailmanvallat.

Lännessä myös tavataan samastaa kehitys länsimaistumiseen ja uskotaan erityisesti, että kansainvälinen vuorovaikutus muun muassa liike-elämässä vähitellen silottaa kulttuurierot. Länsimaisissa yrityksissä kouliintuneiden muutosagenttien kautta länsimaistumisen siunaus sitten vähitellen välittyy kaikkialle maailmaan.

Kuitenkin kulttuurivaikutus on yleensä kaksisuuntaista, eikä edes ole varmaa, että esimerkiksi monikansaisessa ympäristössä toimiminen aina lähentää ihmisiä toisiinsa kulttuurisesti. Parikymmentä vuotta sitten ranskalainen André Laurent ainakin sai tutkimuksissaan aivan päinvastaisia tuloksia: monikansaisessa ympäristössä kulttuurierot korostuivat niin, että saksalaisista tuli entistä saksalaisempia, amerikkalaisista amerikkalaisempia ja ruotsalaisista ruotsalaisempia.

Miksei myös kiinalaisista tulisi monikansaisessa ympäristössä entistä kiinalaisempia ja korealaisista ja japanilaisista korealaisempia ja japanilaisempia?

Tulevaisuuden maailmankulttuuri voi hyvin olla nykyistä kollektivistisempi, vaikka nykyisestä voima-asemastamme käsin meidän länsimaalaisten on vaikea uskoa sitä.

[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]

[PS. Kappas. Linkki ei enää toimi. Liittyy varmaan Sanoman äskettäiseen uudistukseen, jonka yhteydessä mm. lopetettiin Tiede-lehden keskustelupalsta.]