Moni vastasi kommenttiini varsin tutuilla argumenteilla. Ensimmäinen klassikko on, että jos kristinusko hävitetään kouluista, jää jäljelle uskonnollinen tyhjiö, joka täyttyy esimerkiksi islamilla tai jopa islamismilla. Allekirjoitan toki väitteen suomalaisen evankelisluterilaisuuden ylivertaisuudesta konservatiiviseen islamiin verrattuna, mutta silti kyseessä on niin sanottu väärä dikotomia eli väärä vastakkainasettelu. Yhden uskonnon poistaminen kouluista ei johda juuri toisella uskonnolla täyttyvään tyhjiöön, vaan kasvavaan sekularismiin, kuten Suomessa ja niin monessa muussa maailman onnellisimmassa ja kehittyneimmässä maassa on käynyt. Tilastotiede ei yksinkertaisesti tue väitettä siitä, että maallistunut yhteiskunta olisi erityisen altis ääriuskonnolliselle käännytykselle vaan päin vastoin, maallistuminen tekee yhteiskunnista immuuneja islamismin kaltaiselle ääriuskonnollisuudelle. Ja vaikkei tekisikään, niin koulujen ydintehtävä on edelleenkin sivistää nuoria, ei toimia ideologioiden taistelutantereena.
[Näin oli lausuttu Tere Sammallahden blogissa 31.12.2018 julkaistussa merkinnässä Uskonnot ulos kouluista ja julkishallinnosta.]
Olisikohan juuri noin?
VastaaPoista.
Ei kristinuskoakaan tuotu Pohjoismaihin, vaan skandinaavit omaksuivat sen jouduttuaan 900-luvun lopulla leviävän ateismin valtaan:
viikinkijumalat oli alettu kokea huonoina liittolaisina ja tehottomina vihollisina, joita ei kannattanut palvoa eikä niihin lopulta jaksanut edes uskoa.
Tähän uskonnolliseen tyhjiöön tuli kristinusko sosiaalisena tilauksena.
Ateismi ei levinnyt ja jäänyt pysyväksi asiantilaksi.
Sammallahti vaikuttaa minusta yleistävän itsestään:
hän ei tarvitse uskontoa mihinkään, eikä siksi koe yhteisönkään tarvitsevan.
Yhteisö tarvitsee ainakin jonkinlaista yhteistä kertomusta. Sen ei toki tarvitse olla varsinainen uskonto.
PoistaHelposti kuitenkin laajoilla kansanjoukoilla on, jos ei nyt uskontoa, niin kuitenkin joukko erilaisia taikauskoisia käsityksiä.