Suomalaisen koulutuksen kehityskaari 2000-luvulla näyttää menetettyjen mahdollisuuksien tarinalta. Vielä vuosituhannen alussa Suomessa ravasi kansainvälisiä vieraita ihastelemassa koulutusjärjestelmää.
Nyt koulutuksen kärkimaa on Viro, Pisa-tulokset ovat luisuneet alaspäin, ja Suomi on OECD:n vertailussa Turkin ja Chilen välissä.
Mitä opetukselle ja koulutukselle tapahtui?
Katarina Murron mukaan ainakin koulutettujen opettajien saatavuutta on pidetty itsestäänselvyytenä. Rahoituksesta on leikattu, ja ryhmäkoot ovat kasvaneet, ja siksi niin sanottu inkluusio ei ole toiminut tarkoitetulla tavalla.
Inkluusiolla tarkoitetaan yhdenvertaisuutta korostavaa opetusta, jossa tuen tarpeessa oleva oppilas opiskelee lähtökohtaisesti samassa luokassa kuin muutkin oppilaat. Inkluusion idea ei kuitenkaan poissulje pienryhmiä tai erityisluokkia.
”Mutta monet kunnat ovat käyttäneet sitä säästötoimenpiteenä. Pienryhmiä, erityisluokkia ja eritysopettajia ei ole riittävästi, vaikka oppilaat olisivat niitä tarvinneet.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 31.12.2022 julkaistussa Veera Paanasen kirjoittamassa uutisartikkelissa Inkluusio ei toimi, koska rahat eivät riitä, sanoo OAJ:n Katarina Murto.]
[Täytyy tässä muistaa sekin, että Virossa elää kovin vähän varsinaisia maahanmuuttajia, joten maan kouluissa harvemmin haastetaan opettajien auktoriteettia, myöskään naispuolisten sellaisten, ja opettajat pääsevät keskittymään ydinosaamisasiaansa..]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti