Applebaumin tavoin Järnefelt löysi Venäjältä hyviäkin asioita – jopa oppi-isänsä, joka oli kirjailija Leo Tolstoi.
Tolstoi tähdensi Järnefeltille, että häntä ei kiinnostanut se, kuinka ihmiset pitävät itseään ”sen tai tuon hallituksen alamaisina” vaan se, että meitä voi yhdistää ”sama elämänymmärrys ja keskinäinen rakkaus, joka sellaisesta ymmärryksestä syntyy”.
Tolstoi mainitsi suomalaiset ja puolalaiset ”sorrettuina kansoina” ja varoitti myös, että juuri isänmaallisuuden nimissä tehdään karmeimmat rikokset.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 20.11.2022 julkaistussa Vesa Sirénin kirjoittamassa kolumnissa Venäjän jättiläinen murtuu – mitä tulee tilalle?.]
[Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa nk. pääblogistani melkein tuoreen tekstini Kirjailija Leo Tolstoi oli hyvä venäläinen.]
Saahan sitä syleillä koko maailmaa ja julistaa ettei ole olemassa Meitä ja Heitä, on vain Kaikki Me.
VastaaPoistaPitää vain ymmärtää, ettei se maailma koskaan syleile takaisin, ja kun rauta, veri ja paska alkavat lentää vaakasuorassa tivataan jokaiselta oletko meidän puolella vai meitä vastaan?
Muita vastausvaihtoehtoja ei silloin hyväksytä;
jos alkaa filosofoida löytää itsensä yksin.
Joo. Vaikea on natsejakaan syleillä ystäviksi.
PoistaJa: väkivallaton vastarinta toimii vain sellaisia henkilöitä vastaan, joilla on omatunto.
PoistaSen omantunnonkin on parempi perustua länsimaiseen, kristilliseen perinteeseen:
Poistajapanilaiset eivät ehkä olisi tunteneet huonoa omaatuntoa lakaistessaan Mahathman opetuslapsineen keskitetyllä konekivääritulella Intian kaduilta ja maaseudulta, mikäli olisivat sinne asti päässeet.
Niin. Ja Mahatma saattoi jopa hieman onnistua heikentämään kruunun jalokiven puolustusta. Ja läheltä oli pitänytkin, etteivät japanialaiset päässeet sinne pureutumaan.
Poista