Islam on alistumista mutta islamisaatio on alistamista.
Siihen alistamispyrkimykseen ei pidä suostua heikoin taustatiedoin eikä sille hankkeelle tule tehdä kunniaa kaupunkikuvassa. Olemme yhteiskuntana sitoutuneet länsimaiseen demokratiaan ja ihmiskäsitykseen, ja arvovalinnoissamme tämä täytyy myös näkyä. Jos esimerkiksi annamme periksi sharia-laille, meidän tulisi käsittää, mitä sharia opettaa vaikkapa vaimon lyömisestä ja raiskauksen uhrin syyllisyydestä tapahtuneeseen.
Islam on ongelma silloin, kun se ottaa poliittisen muodon ja muuttuu yksilön hengellisen kilvoittelun sijasta yhteisön kontrollijärjestelmäksi. Maailmalla ihmisoikeustyössä olen nähnyt siitä liikaa karmaisevia esimerkkejä, samoin työssäni europarlamentin ihmisoikeustyöryhmässä, joka vastasi kiireellisistä päätöslauselmista. Olen niistä vuosien mittaan kertonut lukuisia esimerkkejä. Suosittelen lukemaan.
Poliittisesta islamista on voitava puhua. Se islam, jota edistetään lain voimalla tai väkivallalla islamilaista valtiota kohden, ei ole millään tavalla vähemmän vaarallista kuin vaikkapa natsismi. Politisoitumisesta seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä jihadisoituminen.
Samaan aikaan valtaenemmistö muslimeista on rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät hyväksy väkivaltaa.
[nykyinen ihmisoikeusaktivisti ja entinen poliitikko Eija-Riitta Korhola blogissaan 5.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Suurmoskeija hakee valtaa pääsi sisältä]
[PS. Itse en taida olla samaa mieltä Korholan väittämästä, että valtaenemmistö muslimeista on rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät hyväksy väkivaltaa. Itse asiassa uskon enemmistön muslimeista, tai sanotaanko nyt sitten muslimiperheeseen syntyneista ja islamiin kääntyneistä, arvostavan suuresti profeetta Muhammadia, miestä joka perusti ja määritti islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla ja joka on ihmisoikeuksille yhtä myönteinen hahmo kuin Adolf Hitler.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti