Karibialla
on kahdenlaisia saaria; nationalistisia pikkusaaria ja Euroopan Unionin
imperiumiin kuuluvia siirtomaita. Suuri ero näissä on se, että
Eurostoliiton vasallisaarilla näkee piikkilangalla eristettyjä
siirtomaakartanoita, joissa elelevät rikkaat ja paksut eurooppalaiset
muurien suojassa paikallisilta. Itsenäisillä saarilla näitä ei ole, vaan
siirtomaaherrojenkin kartanoissa elää paikallisia ja kantaväkeä ei vahdita aseilla, valvontakameroilla ja piikkilangalla.
Onneksi Suomi ei ole koskaan ollut mikään imperialistinen tai
kolonialistinen suurvalta, joka alistaa kansoja. Suomalaiset olisivat
nimittäin erittäin huonoja siirtomaaherroja. Esim. kun meikää sanotaan
täällä "herraksi", niin tulee vaan vaivautunut olo ja ahistaa. Siinä
missä eurooppalainen menee vieraalle maalle herraksi, suomalainen menee
sinne vähän ujoksi vieraaksi.
"Thank you very much, sir!"
"You don't have to call me sir. I'm not a sir. I'm just a regular
jack-off like everyone else. Master of nothing and a slave to no one.
Black and white together, mate."
Olenkin nyt ottanut tavaksi
kiitellä näitä tuolla sir'illä sekä herroitella niitä. On näiden
ansiota, että täällä voi viihtyä turvallisesti, ei minun ansiotani. Minä
tulen valmiiksi katettuun pöytään ja heidän maahansa. Ja juuri siksi
minun on muistettava paikkani sekä vieraan nöyryys.
[Jiri Keronen Facebookissa 19.12.2017]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti