#MeToo-kampanjan herättämä yhteiskunnallinen keskustelu on tervetullutta ja ravistelevaa. Sen edessä voi iranilainenkin jälleen ihailla Suomea: täällä saa vapaasti puhua häpeällisistä asioista, antaa niille kasvot, kertoa oman tarinansa. Ja sitä kautta ehkä hilata yhteiskuntaa taas piirun verran tasa-arvoisemmaksi.
Juuri tämä seikka tekee pesäeron entiseen kotimaahani. Islamilaisessa kulttuurissa nainen on aina syyllinen seksuaalirikoksiin. Häirinnästä puhuminen on ankara tabu, jonka rikkomisesta seuraa sekä yhteiskunnallisia että sosiaalisia vaikeuksia.
Raiskaus toki on myös islamilaisissa maissa rikos, mutta se on niin suuri häpeä koko naisen perheelle, että raiskaustapauksia harvoin viedään oikeuteen. Jos niitä viedään, mies usein vetoaa siihen, että nainen vietteli hänet, ja koko juttu voidaan todeta naisen syyksi. Lisäksi Koraaniin pohjautuvan lainsäädännön mukaan raiskaukselle tarvitaan neljä miespuolista tai kahdeksan naispuolista todistajaa. Melko mahdotonta.
[Alan Salehzadeh, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut uussuomalainen tutkija ja luennoitsija, blogissaan 4.12.2017 julkaisemassaan merkinnässä Näkökulma: Jos Lähi-idässä olisi sananvapaus, millaisia #MeToo-tarinoita musliminaiset kertoisivat?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti