Maan hallitus on toistuvasti esittänyt maareformin toteuttamista, jonka
perusteella aiemmin valkoisten omistamaa viljelypinta-alaa
siirrettäisiin mustille asukkaille. Vuosien 1994 ja 2013 välillä
kyseistä viljelymaata oltiin siirretty mustien omistuksiin jo 6 miljoonaa hehtaaria,
jonka lisäksi presidentti Zuma ehdotti 24,5 miljoonan hehtaarin
lisälunastuksia lähitulevaisuudessa. Kyseiset farmit ovat usein olleet
maata viljelevien buuriperheiden omistuksissa useiden vuosikymmenten,
joskus jopa vuosisatojen ajan, ja monet niistä on perustettu alueille
joissa ei ole asunut alkuperäisväestöä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt
ANC-hallituksen alaisuudessa tapahtuneita maanpalautuksia, joissa
afrikkalaiset heimot ovat väittäneet valkoisen farmin kuuluneen heidän
heimonsa alkuperäisiin asuinalueisiin. Hämärin perusteluin esitetyt
vaatimukset synnyttävät usein vuosia kestävän oikeustaistelun, joissa
valkoiset maanomistajat eivät ole kovinkaan vahvoilla. Pahimmissa
tilanteissa buuriperhettä vuosikymmeniä palvellut maatila on siirtynyt
muukalaisten omistuksiin, jotka ovat pikaisen ryöstämisen jälkeen
menettäneet mielenkiintonsa voittamaansa aluetta kohtaan. Tämän jälkeen
aiemmin tuottava tila käytännössä autioituu. 2000-luvun puolivälissä maa
muuttui maataloustuotteiden nettoviejästä niiden nettotuojaksi.
[liberaali Tuukka Kuru historiaa ja segregaatiota ja rotu- ja
ryhmäidentiteettejä käsittelevän kolmiosaisen kirjoitussarjansa Sulatusuunin epävarma tulevaisuus 1.8.2017 julkaisemassaan kolmannessa osassa], jossa hän käsittelee Etelä-Afrikan vaikeaa historiaa ja nykytilannetta]
[Kahdessa aikaisemmassa osassa Kuru oli käsitellyt Yhdysvaltoja. Ne pääset lukemaan täältä ja täältä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti