1600-luvun kristillisten kirkkojen kannattajat kykenivät uskonnollisesta jyrkkyydestään huolimatta sopimaan uskonnonvapaudesta ja valtion erottamisesta kirkosta. Uskonnonvapaus on sittemmin institutionalisoitunut ja se on arvona sisäistetty, vaikka USA on edelleen uskonnollinen maa. Euroopassa uskonnonvapaus on tullut lainsäädäntöön paljon myöhemmin, koska uskontokunnilla oli monissa maissa vahva enemmistöasema ja kompromisseihin ei samalla tavalla ollut halua. Usein vähemmistöt mieluummin murskattiin.
Kysymys siitä, rakennetaanko Helsinkiin wahhabirahoitteinen suurmoskeija, sai ainakin toistaiseksi negatiivisen vastauksen. Päätös on perusteltu ehkä juuri siinä mielessä, että muslimiyhteisön on hyväksyttävä uskonnonvapauden ideaali ennen kuin uskonnonvapaus voi rajoituksetta kohdistua myös muslimiyhteisöön. Eurooppalaisten enemmistö tajuaa, että sellaista uskonnonvapauden hyväksyntää ei vielä ole olemassa ja on kyseenalaista onko sellaista syntymässäkään.
Kielteisen vastauksen sanamuoto vielä takeltelee, mutta päätös oli ilmeisesti ainoa oikea. Yhteiskunta ei voi antaa vihreää valoa laitokselle, jossa suurella todennäköisyydellä radikalisoidaan wahhabistisen ideologian avulla muslimeja eurooppalaisia ihmisiä ja eurooppalaisia arvoja vastaan. Yhteiskunnan pitää tietysti varoa antamasta kuvaa, että kaikki muslimit näin demonisoidaan. Toisaalta muslimien on saatava selkeästi viesti, että heidän on pudistettava itse rivinsä ääriaineksista ja sopeuduttava eurooppalaisiin instituutioihin kuten sekulaariin valtioon. Matka siihen ideaaliin on vielä pitkä – ehkä jopa sinisilmäisimmät suomalaiset alkavat sen nyt ymmärtää.
[Jukka Aakula Sarastus-verkkolehdessä 14.12.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Koskeeko uskonnonvapaus wahhabismia?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti