Paavin ylistämästä albanialaisesta suvaitsevaisuudesta voi nostaa esille pari esimerkkiä. On hyvin tavallista, että kirkkorakennus ja moskeija sijaitsevat lähellä toisiaan, saman kadun varrella tai saman aukion eri puolilla, kuten Tiranassa. Kristittyjen ja muslimien väliset seka-avioliitot ovat aika yleisiä ja yleisesti hyväksyttyjä. Keski-Albaniassa sijaitsevan Beratin kaupungin museossa on näytteillä albanialaisen ikonimaalauskoulukunnan töitä, joissa yhdessä, 1700-luvulta peräisin olevassa, kristillisen aiheen taustaksi on kuvattu moskeijoita ja minareetteja epätavallisena eri uskontojen aiheiden yhdistelmänä ikonissa. Sitä onkin alettu esittää Albanian uskonnollisten olojen kuvallisena symbolina.
Kukaan ei oikein osaa sanoa, milloin muslimienemmistöiseen, 60 kilometriä Tiranasta pohjoiseen sijoittuvan Malbardhin kylän Pyhän Nikolauksen kirkko rakennettiin eikä myöskään tiedetä kuka sen rakennutti. Keskiaikainen se kuitenkin on. Se ei silti säästynyt rappeutumiselta viimeistään Hoxhan aikana. Vuonna 1992 Malbardhin kylän muslimit olivat aloitteellisia kirkon kunnostamisessa normaaliin jumalanpalveluskäyttöön. Yhdessä kylän katolisten asukkaiden, joita on 10 % kylän noin 2500:sta asukkaasta, kirkko saatiin kuntoon. Vaikka siinä vietetään messua harvakseltaan, se on kylän asukkaille pyhä paikka – heidän uskonnostaan riippumatta.
Samankaltaista tapahtui Malbardhista 20:n kilometrin päässä olevassa Dervenin kylässä. Muslimit auttoivat kylän katolisia kristittyjä korjaamaan kommunistien vuonna 1967 tuhoaman ja häpäisemän kirkon.
Malbardhin kyläläisiä avioliittoon vihittäessä on perinteisesti oltava läsnä todistajia molemmista uskontokunnista.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 2.6.2922 julkaistussa Ismo Pellikan kirjoittamassa artikkelissa Havaintoja Albanian uskontotilanteesta.]
[Albania on ollut useammassa suhteessa eräänlainen haukkumasana. On myönteistä, että maasta ja maan kulttuurista saa lukea myönteisiäkin asioita.]