The Guardian päätyi tosin kehumaan Amerikan Psykoa jälkiviisaasti, esimerkiksi kun Irvine Welsh määritteli sen moderniksi klassikoksi tammikuussa 2015. Kuitenkin lehden keväällä 1991 julkaiseman arvostelun sävy on tuskaisen sarkastinen. Tekstissä ollaan kehuvinaan Amerikan Psykoa, mutta osa lauseista paljastaa turhan paljon: ”Ja joka tapauksessa kukaan ei ehdota, että Bret Easton Ellis pitäisi tappaa, syödä elävältä, kirjoitettuaan sen. Tai ei vielä.”
Ellis sai tosiaan Amerikan Psykon tiimoilta tappouhkauksia, joissa hänet uhattiin teurastaa Patrick Batemanista mallia ottaen. Vintage Books jopa pakotti Ellisin kirjoittamaan sitoumuksen, ettei hänen perikuntansa haastaisi kustantajaa oikeuteen, mikäli hänet todella olisi tapettu.
[Näin oli lausuttu kirjallisuuskritiikin verkkolehden Kiiltomadon sivuilla 6.1.2022 julkaistussa Esa Mäkijärven kirjoittamassa artikkelissa Kriitikot sotajalalla moraalin puolesta, joka käsittelee vuonna 1991 julkaistua yhdysvaltalaisen kirjailijan Bret Easton Ellisin kuuluisaa romaania Amerikan Psyko (engl. American Psycho) ja sen saamaa vastaanottoa.]
[Itse en ole kunnolla lukenut kyseistä kirjaa, mutta kerran olin sattunut selailemaan sitä. Se, mitä kirjan juonesta sain selvää, vaikutti melko kauhealta.]
[Voi olla, että osaisin itsekin kirjoittaa yhtä kauhean kirjan kuin Ellis. Tosin voi olla, etten osaisi kirjoittaa yhtä hyvää.]
[I PS. Minusta tappouhkauksien tekeminen on tylsää, typerää ja raukkamaista.]
[II PS. Ei kai tässä mainittu Ellisin tekemä sitoumus olisi ollut juridisesti sitova siinä tapauksessa, että joku olisi hänet murhannut...]
Vintage Booksin lakimies ei nähtävästi ollut erityisen osaava tai häntä ei kuunneltu, sillä eihän Ellis voinut antaa sitoumusta kenenkään muun kuin omasta puolestaan.
VastaaPoistaHänen perikuntansa olisi ollut ja on vapaa toimimaan tahtonsa mukaisesti.
Koska USA tunnetusti kuitenkin on sellainen juristeria kuin on, mahtoikohan tuossa "sitoumuksessa" olla sittenkin kyseessä markkinointitemppu?
Niin.
Poista