Pertti Torstila mainitsee kirjassaan Komennus Budapestiin, että unkarilaisten oli vaikea käsittää sitä, etteivät suomenruotsalaiset ole ”ruotsalaisia” samassa mielessä, kuin he ajattelevat naapurimaissa olevien unkarilaisten olevan. He eivät toisin sanoen ole maassamme kansallinen vähemmistö, vaan suomalaisia, joiden äidinkielen asema toisena kansalliskielenä on turvattu perustuslaissa.
Ei tämä asia olekaan helppo käsittää, ja sitä voi pitää yhtenä maamme erikoisuutena, jota ei voi ymmärtää ilman historiallisen taustan tuntemista. Ei se välttämättä myöskään ilman muuta päde ajasta aikaan.
Myös Venäjällä kieltäydytään itsepintaisesti tunnustamasta sellaista mahdollisuutta, että äidinkieleltään ruotsalainen maamme kansalainen ei olisikaan ”ruotsalainen” vaan ruotsinkielinen suomalainen.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 29.9.2022 julkaistussa merkinnässä Meillä ja heillä.]
Sama ongelma oli vuonna 1941 saksalaisilla Waffen-SS-värvääjillä, joita ohjeistettiin värväämään SS-Wiking-divisioonan suomalaispataljoonaan etupäässä ruotsinkielisiä.
VastaaPoistaHeitä kun pidettiin oikeina ruotsalaisgermaaneina tietämättä suurimman osan olevan kieltään vaihtaneita aitosuomalaismongoleja.
Alirotuisten aitosuomalaistenkin laatu voitiin havaita yllättäen rodullisesti varsin korkeaksi, jopa erinomaiseksi, vaikka ruotsinkielisiä ei saatukaan kuin vain noin 10 % värvätyistä.
Vielä toisen maailmansodan aikana oli natsipuolueen ulkopuolellakin ihmisillä länsimaissa vaikeuksia erottaa toisistaan ihmisen rotu ja hänen puhumansa kieli. Kieltä voi oikeasti vaihtaa.
Poista