Spartalaisten viimeisestä marssista myös inspiroituneen Frank Millerin äärieeppiseen sarjakuvaan perustuva elokuva ratsastaa paitsi sarjakuvaelokuvabuumin, myös erikoisefektirintaman huipulla. Käytännössä kokonaan ilman lavasteita kuvattu elokuva vie hypertyyliteltyyn virtuaalimaailmaan, jossa historialliset faktat pätkitään kilon paloiksi ja yhtä aikaa sekä homoeroottinen että homofobinen sotaporno on päivän sana. 300 on tehty pitkälti samalla asenteella kuin Millerin töihin myös sanatarkasti pohjautunut Sin City (2005), eli tietokonetehosteilla on haettu kuva kuvalta samaa teosta, vain liikkuvassa muodossa.
[Näin oli lausuttu elitisti-sivustolla 15.3.2007 julkaistussa Ilja Rautsin kirjoittamassa elokuva-arvostelussa 300 (2006).]
[PS. Minusta ainakin persialaisten kuningas on elokuvassa hieman liioiteltu ilmestys.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti