Joogaleireillä kylvettiin risiiniöljyssä ja hehkutettiin kirkastetun voin terveysvaikutuksia. Rahoittivatpa suosimani joogakoulun omistajat edesmenneen Ior Bockin julistaman Lemminkäisen temppelin kaivauksiakin. Mitään temppeliä Sipoon metsistä ei tietenkään ikinä löytynyt, ja karismaattisen hahmon kertoman vetävän sadun seurauksena rahaa kaadettiin kirjaimellisesti kaivoon.
Intiassa oleskellessani sain puolestani seurata länsimaalaisten joogaharrastajien täysin kyseenalaistamatonta suhtautumista paikallisia, usein isohkoja rahasummia veloittavia, opettajia ja parantajia kohtaan. Intiassa saatettiin viettää aikaa viikkotolkulla kalliissa panchakarma-hoidoissa, jotka sisältävät mm. kirkastetun voin juomista ja tarkoituksellista oksentamista. Tämän puhdistuksen jälkeinen raukea olo tulkittiin tietysti todistukseksi muinaisen terveystiedon kaiken parantavasta voimasta. Jos jokin sairaus sattui yllättämään, hakeuduttiinkin lääkärin sijasta ensisijaisesti paikallisen ayurveda-tohtorin pakeille. Ristiriitaista oli, että ”länsimaiseen” lääketieteeseen suhtauduttiin sen sijaan hyvin nuivasti.
[Näin oli lausuttu Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numerossa 1/2018 julkaistussa kirjoituksessa Minä, skeptikko: Mikko Ville Valjento. ]
Länsimaiseen lääketieteeseen suhtauduttiin varmaan nuivasti vielä kotiin palattuakin, kunnes matkalta saadut erilaiset sairaudet pakottivat alistumaan sen hoitomenetelmiin, kuten antibiootteihin ja muuhun sensellaiseen länsimaalaiseen hapatukseen.
VastaaPoistaNiin varmaan. Kirkastettu voi kuitenkin kuulostaa mielenkiintoiselta. Kaikkivaltias Jumala lähettää Pyhän henkensä voihin...
Poista