Toinen taktisen osaamisen laji on äänipiirien rajojen siirtely, sitä hyödyntävät erinomaisesti sekä republikaanit että demokraatit. Sillä taktiikalla saakin miltei varmasti takuun siitä, että juuri oman puolueen ehdokas tulee valituksi.
Englanninkielessä tämä käytäntö tunnetaan nimellä gerrymandering (se taas viittaa maan ammoiseen varapresidentti Elbridge Gerryyn). Ne, joilla on valtaa olla piirtämässä vaalipiirien rajoja, sijoittavat omaa puoluetta tukevat äänestäjät samaan vaalipiiriin, kun taas kilpailevan puolueen kannattajat hajotetaan useisiin eri vaalipiireihin maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 6.11.2022 julkaistussa Erna Smithin kirjoittamassa kolumnissa Vapaa ääni Texasissa.]
[Lukematon lienee niiden tahojen määrä, jotka ovat ehdottaneet vaalipiirien rajojen piirtelyn Yhdysvalloissa siirtämistä puoluepoliittisesti riippumattomille komiteoille. Mutta vallanpitäjiä ei Yhdysvalloissa melko yleisesti kiinnosta reilu peli.]
Tuo vaalipiirien rajojen uudelleenpiirtely kävisi tarpeettomaksi, jos USA luopuisi enemmistövaalista ja ottaisi tilalle jonkun useamman ehdokkaan systeemeistä.
VastaaPoistaLiekö muuten Briteissä samanlaista vaalipiirien rajojensiirtelyn tarvetta, kun vaalijärjestelmä on ymmärtääkseni samanlainen?
Aikaa myöten asukkaiden määrä vaalipiirien alueella muuttuu, joten kaikissa maissa, joissa kansanedustajat valitaan yhden hengen vaalipiireistä, vaalipiirien rajoja joudutaan muuttelemaan ainakin joskus. Mutta en ole kuullut, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi ollut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana samanlaista ongelmaa, että vaalipiirien rajat olisi tuolla lailla politisoitu kuin Yhdysvalloissa. Pitää mun sopivana aikana yrittää ottaa selvää, millä lailla Briteissä vaalipiirien rajat piirretään.
PoistaJos Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen vaalit muutettaisiin toimitettavaksi suhteellisen vaalitavan mukaan, niin ongelmaksi koituisi enemmän kuin Suomessa piilevä äänikynnys. Asukasluvultaan pienimmistä osavaltioista kun valitaan vain yksi tai jokunen harva kansanedustaja. Joten osavaltioista tulisi siinä suhteessa varsin epätasa-arvoisia toisiinsa nähden. Itse kannattaisin siirtoäänivaalitapaan siirtymistä. Vaikka se ei poistaisi gerrymandering-ongelmaa, niin ainakin se suosisi poliittista keskustaa eli "maltillisia".