Sellaisen tulevaisuususkon voi vielä helposti ymmärtää, että esimerkiksi koulutusta suunniteltaessa katsottiin aikoinaan, että kallista korkeakoulutusta tarvitsee vain pari prosenttia väestöstä ja että kaupungeissa pojille on opetettava metallitöitä ja maalla veistoa, että maa tarvitsee ehdottomasti tietyn määrän latojia, puhelinasentajia ja radiosähköttäjiä, että Suomen pääelinkeinona tulee aina olemaan maatalous, ettei hevosta voi millään koevehkeellä korvata ja niin edelleen.
Tämä kaikki perustui terveeseen harkintaan ja parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Sen pohjalta tehdyt päätökset olivat helposti muutettavissa eikä kansakunnan elinedellytyksiä vaarannettu, jos nyt ei parhaalla mahdollisella tavalla edistettykään. Yrityksen ja erehdyksen kauttahan se oppiminen menee. Vaikeampaa on ymmärtää, saati antaa anteeksi niille, joiden mukaan maahan on tuotava massiivisia määriä (kaiketi aivan rajattomasti) siirtolaisia, joilla on voimakas oma identiteetti ja kulttuuri, joka kieltää heitä assimiloitumasta kantaväestöön. Se on politiikkaa, jonka seurauksia on mahdotonta perua. Sitä paitsi nuo seuraukset tiedetään jo muiden maiden esimerkin perusteella.
Vaikeampaa on
ymmärtää, saati antaa anteeksi niille, joiden mukaan maahan on tuotava
massiivisia määriä (kaiketi aivan rajattomasti) siirtolaisia, joilla on
voimakas oma identiteetti ja kulttuuri, joka kieltää heitä assimiloitumasta
kantaväestöön. Se on politiikkaa, jonka seurauksia on mahdotonta perua. Sitä paitsi
nuo seuraukset tiedetään jo muiden maiden esimerkin perusteella.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 223.2.2023 julkaistussa merkinnässä Suurista erehdyksistä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti