Rizvin mielestä erityisen kummallisia
ovat muslimit, joiden mukaan Koraani on tarkkaa jumalansanaa, mutta
jotka silti väittävät edistävänsä maltillista islamia. Näin Rizvi:
”Olipa maltillisuus sinulle tukeutumista vain joihinkin tiettyihin, erehtymättömänä itseään pitävän doktriinin osiin tai olipa se heikompaa sitoutumista täydellistä alistumista vaativaan doktriiniin, molemmat lähestymistavat ovat ristiriidassa uskon perustavien sääntöjen kanssa.” (korostukset lisätty)
Tämä
on olennainen, kaikkiin uskontoihin liittyvä kysymys. Miten pitkälle
uskonnollisista teksteistä saa poimia mieluisimmat? Ja kuka sen saa
päättää? Entä milloin oppien valikointia on tehty niin paljon, että
yksilö on muuttunut uskonnottomaksi?
Rizvi
kysyy: ”Jos yksilö voi olla feministinen muslimi, tai LBGT-muslimi,
eikö yksilö voi olla myös maallistunut muslimi, jopa ateistimuslimi?”
Ainakin maailma olisi parempi paikka, jos olutbaarissa braatvurstia
ramadanin aikaan popsivaa ateistimuslimia ei enää pidettäisi
kummajaisena.
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 22.6.2022 julkaistussa merkinnässä Muslimin matka uskosta järkeen.]
[PS. Itse muuten suurin piirtein koen olevani eräänlainen ateistikristitty, mutta ehkä kristitylle on yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti helpompaa olla ateisti kuin muslimille. Olen myös sananvapautta kannattava kristitty ja ateisti.]
Tietysti voi olla ateistimuslimi, kunhan sitä ei sanota ääneen;
VastaaPoistanäinhän tulkitsi muuan Mika Illman suomalaista sananvapautta.
Omassa hiljaisessa mielessään ateistimuslimi saa ajatella Allahista mitä tahansa, kunhan aina asian tullessa puheeksi alkaa ulvoa hysteerisesti silmät päässä seisten allahuakbaria.
Tilanne luonnollisesti muuttuu sitten, kun kehitetään toimiva ajatustenlukuteknologia.
Poista