Ennen kuin Venäjän armeijan sotilaat jättivät Butšan, he toteuttivat siellä joukkomurhan. Ukrainan puolustusministeriö kutsui Butšaa ”uudeksi Srebrenicaksi”.
Srebrenican kaupunki oli Bosnian sodan aikana YK:n perustama niin sanottu turva-alue. YK-joukkojen komentaja Philippe Morillon julisti keväällä 1993, että srebrenicalaiset olivat päässeet YK:n turvalliseen syleilyyn. ”Minä en ikinä hylkää teitä”, Morillon lupasi.
Heinäkuussa 1995 Bosnian serbijoukot tunkeutuivat kenraali Ratko Mladićin johtamina Srebrenicaan. Kaupungissa olleet 370:tä kevyesti aseistettua hollantilaista rauhanturvaajaa eivät pystyneet pysäyttämään serbejä valtaamasta kaupunkia, eivätkä he mahtaneet mitään noin 8 000 srebrenicalaisen miehen ja pojan joukkomurhalle.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehden sivuilla 3.4.2022 julkaistussa Pekka Mykkäsen kirjoittamassa uutisartikkelissa Butšassa kadulle murhattujen ukrainalaisten kuvat tuovat mieleen Srebrenican ja sen, kuinka paineet lännen väliintuloon kasvavat.]
Viime vuosituhannen lopulla käydessäni nostamassa rautaa Radanvarsikaupungin uimahallin punttisalilla siellä oli parikin kertaa kanssatreenaaja, joka kertoili muistojaan rauhanturvaajana Libanonissa.
VastaaPoistaSuomalaispataljoonan naapurikaistalla oli ollut hollantilaispataljoona, jota arabit halveksivat syvästi.
Heillä olikin tapana tulla säännöllisin väliajoin hollantilaisten asemiin, viedä aseet, ampumatarvikkeet, varusteet ja muu tarpeellinen ja läksiäisiksi vielä lyödä turpaan.
Hollantilaisparoista ei ollut tekemään mitään tämän kaiken estämiseksi.
Suomalaispataljoonan asemiin tällaisia visiittejä ei tehty.
Voimme vain pohtia, olisiko Srebrenicassa käynyt niin pahoin kuin kävi, jos siellä vastuussa olisikin ollut suomalainen rauhanturvaajapataljoona.
Okei. Niin kyllä.
Poista