Justinianus oli ilmeisesti ainoa myöhäisantiikin keisareista, joka vainosi kaikkia uskonnollisia vähemmistöjä (Stein 1959, 279). Juutalaisten suhteen hän teki kuitenkin poikkeuksen, eikä syytä tähän tiedetä.
Juutalaisuus oli ollut Rooman valtakunnassa vanhastaan religio licita, ”sallittu, luvallinen uskonto”. Justinianus kielsi tosin juutalaisten uskonnonharjoituksen Afrikassa vuonna 535 (Novell. Iust. 37, 6–8), mutta tämä näyttää olleen paikallinen ja lyhytaikainen toimenpide. Yleisenä linjana oli suvaitsevaisuus juutalaisia kohtaan.
Juutalaiset eivät tosin voineet todistaa oikeudessa katolisia vastaan tai ostaa maata kirkolta. Rabbit pakotettiin lisäksi käyttämään kreikkaa ja latinaa synagogien jumalanpalveluksissa. Vuonna 553 säädetyn lain mukaan oli käytettävä myös Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä Septuagintaa alkuperäisen hepreankielisen version sijasta (Moorhead 1994, 26–27).
Juutalaisten kannalta joitain rajoituksia paljon vaarallisempaa oli kristityn väestön kasvava suvaitsemattomuus. Piispoista ja papeista suurin osa oli lähtöisin luostareista, joissa he oppivat suvaitsemattomuutta ja juutalaisiin kohdistunutta vihamielisyyttä (katso Evans 1996, 246).
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 24.2.2022 julkaistussa Pekka T. Heikuran kirjoittamassa artikkelissa Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti