Kyllähän tuossa on vinha perä, ettei Venäjä ajattele rationaalisesti eikä pitkäjänteisesti, vaan ajaa vain lyhyen ajan intressejään tinkimättä mistään:
Keväällä 1919 Venäjän sisällissota oli saada mullistavan käänteen, kun jalkaväenkenraali Nikolai Judenitsh tuli tapaamaan Mannerheimia kysyen milloin Suomi aloittaa hyökkäyksensä Pietariin? Mannerheim vastasi tiedon olevan väärää: Suomi ei tällaista hyökkäystä suunnittele nyt eikä harkitsekaan yhteistyötä valkoisen Venäjän kanssa, ennenkuin se tunnustaa Suomen itsenäisyyden.
Kesäkuussa britit raportoivat sotaministeri Winston Churchillille Mannerheimin olevan jo hyvinkin halukas hyökkäämään Pietariin Venäjän valkoisten kanssa, jos
1) Britannia tukee operaatiota
2) ympärysvallat kustantavat sotaretken kulut
3) valkoinen Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden
4) Suomi saa Petsamon ja alueita Venäjän Karjalasta
5) Aunuksen Karjalalle ja Arkangelin alueelle taataan autonomia ja
6) Britannia lainaa Suomelle 15 miljoonaa puntaa.
Churchill hieman nikotteli erityisesti rahakysymyksiä, mutta ryhtyi ajaman asiaa oman hallituksensa ja Venäjän valkoisten ylipäällikön, amiraali Aleksandr Koltshakin suuntaan.
Laadittiin jo operaatiosuunnitelma: suomalaiset hyökkäisivät Pietariin Suomenlahden pohjoisrantaa, Judenitshin venäläiset ja kenraalimajuri Johan Laidonerin virolaiset etelärantaa myöten. Britit hyökkäisivät Arkangelin sillanpäästään etelään kenraaliluutnantti Anton Denikinin valkoisten venäläisten hyökätessä etelästä Moskovaa kohti ja Koltshakin joukkojen hyökätessä Uralilta länteen kohtaamaan britit.
Bolsevikit olivat kauhuissaan: Lenin oli hankkinut jo väärennetyn ulkomaisen passin ja oli valmis pakenemaan. Mannerheim ei halunnut enää muuta kuin Koltshakin tunnustuksen Suomen itsenäisyydestä.
Ja siihen se kaatui. Koltshak piti Suomea Venäjän imperiumin osana ja puheli vain epämääräisyyksiä. Mannerheimin painostaessa kunnon vastausta hän lopulta myöntyi 24.6.1919 viestittämään: "Lupaan kunnioittaa Suomen kansan kansallista vapautta, vaikka se tietääkin ongelmia Suomen ja Venäjän suhteissa".
Eli kyllä, mutta ei. Se siitä. Kun Koltshakin hyökkäys Uralilta länteen ei sitten lähtenyt etenemään ja brittien oli vetäydyttävä, oli tämä loistava tilaisuus bolsevikkien hirmuvallan kaatamiseksi menetetty.
Paljolti siksi, että Koltshakille oli ylivoimaista julistaa Mannerheimille: "Kyllä, kyllä toki tunnustamme koska tahansa itsenäisyytenne!" vain palatakseen asiaan myöhemmin paremmalla ajalla.
[nimimerkki "Qroquius Kad" 26.8.2017 Jaskan pauhantaa -blogin merkinnän Uusinta: Viime vuosisadan unohdetut sodat lukijakommenteissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti