Lopuksi on paikallaan tehdä jokunen termejä koskeva tarkennus. Takavuosina biologista ihmistutkimusta syytettiin konservatiivisuuden lisäksi sosiaalidarvinismista. Sen perusajatuksia oli, että vahvimmilla yksilöillä (miten vahvuus ymmärrettiinkään) tulee olla oikeus haalia vapaasti resursseja, samalla kun heikoille on oikein pysyä kurjuudessa. On tärkeää huomata, että sosiaalidarvinismi ei ole hyvää tai huonoa biologiaa. Jos se ylipäätään olisi tiedettä, se olisi yhteiskuntatiedettä. Lisäksi sosiaalidarvinismin nimi pitäisi olla sosiaalispencerismi, pääteoreetikkonsa Herbert Spencerin – jonka evolutionismia Westermarck kritisoi – mukaan.
Eugeniikan sen sijaan väitettiin perustuvan tieteeseen. Sen kannattajat kuitenkin unohtivat tieteen kyvyttömyyden auttaa tietynlaisissa valinnoissa. Tiede ei esimerkiksi kykene kertomaan, kumpi on suurempi haitta: 1) se, että yhteiskunnassa on jokunen ”vähämielinen” vai 2) se, että kansalaiset tietävät, että valtio steriloi ihmisiä ilman heidän suostumustaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon vaikutukset saattavat tulla kiertoteitse. Jos kansalaiset saisivat tietää negatiivisen eugeniikan laajamittaisesta harjoittamisesta, se saattaisi olla heille merkki siitä, että yhteiskunta ei luota ihmisten empatiaan tai vähempiosaisten auttamisesta saatuun mielihyvään. Tämä taas saattaisi heikentää ihmisten välistä luottamusta ja kenties myös vähentää yleistä onnellisuutta.
Skenaario ei välttämättä ole realistinen, mutta se on hyvä syy pitää yhteiskunnan harjoittamia sosiaalipoliittisia toimia läpinäkyvinä ja yleisessä tiedossa. Vasta kun ihmiset tietävät, että muutkin tietävät, he pystyvät yhdessä vaatimaan muutosta. Siksi Tammisen käsittely ruotsalaisesta eugeniikasta ja pyrkimyksestä rodulliseen puhtauteen on tärkeä, ja siinä mielessä kirja lienee Tieto-Finlandiansa ansainnut. On kuitenkin huomattava, että huonojen ideoiden vastustaminen tai hyvien ideoiden kannattaminen eivät tarvitse faktojen vääristelyä. Avoin ja totuuteen pyrkivä keskustelu riittää.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 25.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Suomalainen sosiologia, eugeniikka ja sosiobiologia, jossa hän käsittelee sitä, että kannattiko suomalaisen sosiologian isä Edvard Westermarck (1862–1939) eugeniikkaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti