S Armas Äikiä, neuvostoliittolainen melkein henkipatto

Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa 1930-luvulla Kuusisesta tuli nuoren Äikiän opettaja. Äikiä tosin koki, ettei hänellä ole runoudessa mitään opittavaa ja esiintyi itse koulumestarina. Kuusinen analysoi Äikiän runot ja eritteli virheet luokan edessä:

Äikiän perusvika runoilijana on se, että hän ei ymmärrä sanojen merkitystä; on värisokeita ihmisiä, mutta on myös sanasokeita taikka sanakuuroja ihmisiä, jotka eivät käsitä, mikä sana on lyyrillinen ja mikä proosallinen.

Kuusisen käsitys vakiintui kommunistien yleiseksi mielipiteeksi: Äikiä ei ollut kirjailija vaan kirjaltaja, ei runoilija vaan runoltaja. (Arvo Tuominen, Kremlin kellot, Tammi).

Sotien jälkeen Äikiä palasi syntymämaansa kulttuurielämän rumistukseksi. Kotimaisen kirjallisuuden professori Unto Kupiainen sanoi, että Äikiässä Suomen runous on saanut variksenpelättimensä. Äikiä haukkui kriitikkonsa fasistiksi.

Nämä asianhaarat houkuttavat minut perehtymään Äikiän tuotantoon. Tilaan Pasilan varastokirjastosta Henkipaton (Kansankulttuuri 1948). Onko se kautta aikain huonoin suomenkielinen runokokoelma?

Jo nimestä tekee mieleni nipottaa. Äikiä tarkoittaa henkipattoudella valkoisen Suomen vainoa, vaikka ihme on, että hänen henkensä säästyi Stalinin puhdistuksissa.[...]

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehden sivuilla 5.2.2024 julkaistussa kansanedustajan ja historioitsijan Teemu Keskisarjan kirjoittamassa artikkelissa Suomen huonoimmat kirjat, jossa kirjoittaja esittää, että huonosta kirjallisuudesta oppii paljon enemmän kirjoittamista kuin hyvästä kirjallisuudesta.]

[Adolf Hitler kansallissosialisteineen onnistui heikentämään runsaasti nationalismin eli kansallismielisyyden mainetta. Lenin ja Stalin taas tekivät samoin marxilaisuudelle. Tosin on mielipidekysymys, että onko leninismi-kommunismi marxilaisuutta vaiko pelkkä siitä kokonaan irrallinen mutta suhteellisen hyvin menestynyt autoritaarinen ideologia. Joka on tosin varsin paljon houkutellut riveihinsä intellektuelleiksi nimitettyjä ihmisiä viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana. Demokratian vastustaminen tepsii aina.]