S Stalinin harjoittama mittava kansallinen sorto

Stalinin taipumus nähdä vihollisia kaikkialla ei kuitenkaan kadonnut. Se suuntautui väliaikaisesti toisaalle. Ensin hänen epäluulonsa kohdistui Saksan miehittämien alueiden väestöön. Kymmenet miljoonat neuvostokansalaiset olivat eläneet natsien miehityshallinnon alaisina, eivätkä kaikki heistä suinkaan olleet ruvenneet partisaaneiksi. Osa oli ryhtynyt yhteistoimintaan joko pakosta tai vapaaehtoisesti, useimmat olivat vain yrittäneet selviytyä hengissä päivästä toiseen. Kun nämä alueet vapautettiin vuosina 1943-44 miehityksestä, niiden asukkaat luokiteltiin ”epäilyttäviksi”. Epäilyttävien joukossa oli kokonaisia kansoja: muiden muassa kalmukit, tšetšeenit, inguušit, Krimin tataarit pakkosiirrettiin uusille asuinsijoille. Pelkästään tšetšeenien ja inguušien karkottamiseksi toteutetun operaatio Linssin yhteydessä kuoli parisataatuhatta ihmistä, neljännes tai kolmannes koko populaatiosta. Jo puhdistusten aikana etnistä terroria oli kohdistettu muun muassa puolalaisiin, suomalaisiin ja Volgan saksalaisiin, ja se oli toiminut eräänlaisena kenraaliharjoituksena näille laajemmille ja perusteellisemmille operaatioille. Hruštšov väitti myöhemmin, että Stalin olisi sodan jälkeen halunnut pakkosiirtää myös ukrainalaiset, olihan heidän keskuudessaan ilmennyt laajaa yhteistyöhalukkuutta saksalaisten kanssa ja heidän joukostaan oli värvätty kokonainen galitsialainen SS-divisioona. Mutta lähes 40 miljoonaa ukrainalaista oli liikaa jopa Stalinille. 

[Näin oli lausuttu kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen Sarastus-verkkolehdessä 9.5.2023 julkaistussa kirjoituksessa Stalin ja toinen maailmansota, joka on sitaatti miehen kirjasta Stalinin muotokuva.]