Itä-Euroopan rajamaiden asukkaat ovat aina ymmärtäneet venäläisen imperialismin uhan, ja tämä on pitkän historiallisen kokemuksen tulosta. Rajamailla kriisiaika tarkoittaa miehityksen, väestön pakkosiirtojen, kulttuurisen ja demografisen kansanmurhan uhkaa. Saksalainen, ranskalainen tai italialainen voivat aina ajatella, että tapahtuipa mitä tahansa, Saksa, Ranska tai Italia on aina olemassa, ainakin jossain muodossa. Mutta puolalaisella, suomalaisella tai virolaisella ei ole varaa ajatella niin. Rajamailla uhat ovat eksistentiaalisia, olipa kyse Venäjän hyökkäyksestä tai massamaahanmuutosta. Eivätkä nämä uhat ole kokonaan erillisiä; on nähty miten Venäjä ja Valko-Venäjä käyttävät laittomia siirtolaisia aseena.
Tämän vuoksi koko Euroopan tulisi pitää rajamaita mallina. Eurooppalaisen renessanssin, Euroopan nousun merkittäväksi vallaksi, pitää alkaa reunoilta. Yhteinen eurooppalainen identiteetti, jota tarvitsemme kansallisten identiteettiemme rinnalle, on suurelta osin rajamaiden identiteettiä. Kun puhumme eurooppalaisista arvoista, meidän pitää puhua kyvystä yhteisiin ponnistuksiin poliittisista ja uskonnollisista eroista huolimatta, valppaudesta vihollisen vaikutusyrityksiä vastaan, urheudesta ja uhrivalmiudesta. Näihin lisään sotilaallisen omavaraisuuden, sillä emme voi loputtomiin tukeutua Amerikan sotilaalliseen voimaan.
Eurooppa syntyy uudelleen rajamailla, ja meidän kaikkien tulisi omalla tavallamme olla mukana tässä uudelleensyntymässä.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 14.6.2023 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa tekstissä Eurooppa syntyy uudelleen rajamailla.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti