Neuvostoliitossa ei tehty kauhuelokuvia. Materialistinen maailmankuva ei tunnustanut minkään yliluonnollisen olemassaoloa, ja koska pääoman ja työn välinen ristiriita oli kommunismissa kumottu, ei yhteiskunnassa ollut mitään perustavanlaatuista epäkohtaa, josta kauhu olisi voinut kummuta. Voisi ehkä sanoa, että kommunismi itse oli tällainen epäkohta, mutta kun hirviöt ovat vallassa, ei hirviöistä saa tehdä elokuvia.
[Näin oli lausuttu Elitisti-sivustolla 23.6.2022 julkaistussa Matti Erholtzin kirjoittamassa arvostelussa vuodelta 1968 olevasta elokuvasta Ivan Kupalon ilta (Вечер накануне Ивана Купала).]
[PS. Stalin oli kyllä väittänyt Neuvostoliiton jo hänen aikanaan eläneen kommunismissa, jolla tarkoitetaan sosialistisen välivaiheen jälkeistä ihanneyhteiskuntaa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa ja jossa toteutuu periaate " jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan". Näin Stalin oli vienyt neuvostokansalaisilta tulevaisuuden toivon. Ilmeisesti Stalinin vuonna 1953 tapahtuneen kuoleman jälkeen hänen väitteensä vaiettiin. Wanhan marxilaisen ajatuksen mukaan valtio, joka on luokkasorron väline, kuoleutuu kommunismiin siirtymisen yhteydessä. Siihen liittyen, Stalinin kaudella Neuvostoliitossa myös oli väitetty, että valtio kuoleutuu valtion maksimaalisen vahvistumisen kautta. Eli minun kantani on, että kommunismi yhteiskunnan "lopullisena" tilana ei suinkaan ole epäkohta. Vaan että kommunistinen puolue on sellainen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti