perjantai 9. kesäkuuta 2023

S Kokemus Jumalan hylätyksi tulemisesta ja penseys hengellisiä asioista kohtaan ovat välttämätön osa hengellistä kehitystä

Ilmaus sielun pimeä yö esiintyy espanjalaisen mystikon Ristin Johanneksen (1542-1591) teoksessa Pimeä yö. Johannes ohjeistaa hengellisiä ohjaajia, jotta nämä osaisivat auttaa ohjattaviaan kohti hengellistä kasvua. Johannes valittaa, kuinka hengelliset ohjaajat tulkitsevat ohjattavien kokemuksia toisinaan väärin. Kun hengellisen tien kulkija alkaa kärsiä Jumalan läsnäolon puutteesta ja hengellinen elämä alkaa maistua hänestä puulta, moni ohjaaja tulkitsee tämän merkkinä siitä, että ohjattavan hengellinen kehitys on pysähtynyt tai tilanne huononee. Sen sijaan Johannes väittää, että kokemus Jumalan hylätyksi tulemisesta ja penseys hengellisiä asioista kohtaan ovat välttämätön osa hengellistä kehitystä.

Mystiikan teologian viitekehyksessä hengellisen kasvun tarkoituksena on saada ihminen kiinnittymään Jumalaan luodun todellisuuden sijaan. Prosessi on eräänlaista puhdistautumista maallisen ja havaittavan todellisuuden vaikutuksesta, jotta henkilö voisi lopulta kokea ei-havaittavan ja jumalallisen todellisuuden.

[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 6.3.2023 julkaistussa Aku Visalan kirjoittamassa artikkelissa Uskonnollinen kokemus voi olla mielenhäiriö.]

[PS. Tässä mainitusta Ristin Johanneksesta löytyy Wikipedia-artikkeli.]

2 kommenttia:

  1. Ihminen syntyy animistiksi:
    ellei hän saa minkäänlaista hengellistä ohjausta, hän uskoo kaikilla ja kaikella olevan hengen, niin elollisilla kuin elottomilla objekteilla.

    Ihmisen saadessa hengellistä ohjausta jonkin uskonnon suuntaan hän yleensä omaksuu sen ja hänestä tulee tämän uskonnon harjoittaja, joko aktiivinen tai passiivinen.
    Monien ihmisten hengellinen kehitys päättyy tähän.

    Seuraava vaihe tulee, kun ihminen rukoilee jumaliaan, mutta mitään ei tapahdu.
    Siitä seuraa tunne jumalien hylkäämäksi joutumisesta ja siitä edelleen penseys uskontoa kohtaan.

    Hengellisen kehityksen päätepiste on, kun ihminen tajuaa palvoneensa koko ajan ihmisten keksimiä jumalia, ellei sitten ole ollut solaristi:
    Aurinko on ainoa ihmisen palvoma jumala, joka ei ole keksitty.

    Sitä sopiikin palvoa:
    se on antanut Maalle elämän ja sen samuttua ei tässä planeettakunnassa ole enää minkäänlaista elämää.

    VastaaPoista