Amin perusajatus on hyvä: halpa pötterö, joka latautuu nopeasti ja jolla toimittaa asiansa. Auto ei kuluta juuri mitään eikä pienen akun lataus ota kauaa: Amin voi iskeä mihin tahansa pistokkeeseen kolmeksi tunniksi ja sitten taas mennään.
Suomen oloja ajatellen Citroënissa on kuitenkin vakava puute. Amissa ei ole minkäänlaista lämmitystä, ainoastaan tuuletin kojelaudassa.
Maailman kulunein vitsi sähköautoista on, ettei niillä muka voi ajaa Lappiin. Sen sijaan totta on, että Amilla on vaikea ajaa Espoosta Helsinkiin.
On lokakuu. Sataa kevyesti. Ami seisoo kadun varressa. Akku on täynnä. Kävelen sisään. Tavoite olisi päästä keskustaan.
Amilla ei saa eikä kannata ajaa isoilla väylillä, joten ajelen pikkuteitä pitkin. Auto on lähtiessä sisältä kuiva, mutta sateen kevyesti kostuttamat vaatteet tuovat sen verran kosteutta sisään, että pian en näe ajaa. Kaikki ikkunat ovat aivan huurussa, eikä Amin onneton huurteenpoisto jaksa puhaltaa koppia kuivaksi.
Avaan sivuräppänät, jo vanhasta rätti-Sitikasta tutut, ylhäältä saranoidut sivuikkunalärpäkkeet. Niiden etu on se, että ilma vaihtuu, eikä autoon sada sisään. Haittapuolena on, että lokakuussa vaihtuva ulkoilma on melko kylmää.
Enempää en voi tehdä. Tuuletus on täysillä.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 20.11.2021 julkaistussa Niko Kettusen kirjoittamassa uutisartikkelissa Ranskalainen koppimopo, jossa kerrotaan Citroën Amista.]
[PS. Auto ei tätä ajastaessa – 24.11.2021 – ole vielä myynnissä Suomessa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti