Kurdityttö Fadime Sahindalin murha Ruotsissa tammikuussa 2002 oli kuin oppikirjaesimerkki kollektivistisen ja individualistisen kulttuurin normien törmäyksestä. Fadime halusi elää länsimaiseen tapaan itsenäistä nuoren naisen elämää. Hänen ampujansa - joksi sekä Upsalan käräjäoikeus että Svean hovioikeus on todennut tytön oman isän - ei tätä hyväksynyt, koska seurustelu ruotsalaisen miehen kanssa rikkoi perheen kunniaa.
Kunnia on yksi kollektivistisen kulttuurin avainkäsitteistä: miehen kunnia, suvun kunnia, perheen, kylän, kansan, puolueen tai vaikkapa Ainoan Oikean Jumalan kunnia. Ja koska kollektiivilla on aina hallussaan lopullinen totuus, sen normeista poikkeaminen rangaistaan ankarasti.
Tunnettu yhdysvaltalainen kulttuurien tutkija Harry Triandis toteaa kirjassaan Individualism and Collectivism, että kunniamurhat ja etniset puhdistukset kuuluvat kollektivistisen kulttuurin luonnollisiin seuralaisiin. Toisen tunnetun kulttuurien tutkijan, hollantilaisen Geert Hofsteden mukaan perheen vaatimasta uskollisuudesta luopuminen on pahinta, mitä kollektivistisessa kulttuurissa voi tehdä.
[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti