Poliittinen monikultturismi on nykyajan kansallissosialismia, ellei pahempaakin. Se on häikäilemätön ideologia, joka palvelee vain globaalin rahavallan etua ja pyrkii tuhoamaan läntiset sivistysvaltiot sekä etnisesti että kulttuurisesti. Kansalaisen täytyy olla kuuro, mykkä ja sokea voidakseen uskoa siihen – tai olla voittajien puolella. Talouseliitti ja valtamedia ovat kääntäneet kaiken päälaelleen hyvin lyhyessä ajassa. Se, mitä vielä ennen EU-aikaa pidettiin lähes yksimielisesti ääriajatteluna, on nykyisin valtavirtaa. Tosiasiallinen radikalismi on saavuttanut poliittisen hegemonian aseman. Euroopan unionin liittovaltiokehitys ja työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus jos mitkä edustavat ääriajattelua. Silti kerettiläisiä ovat ne, jotka eivät ole sitoutuneet muutokseen itseisarvona. Syyllisiä eivät olekaan ne, jotka haluavat hajottaa, vaan ne, jotka haluavat säilyttää. Pidän syyllisyyttä tähän kunnia-asiana ja kuten totesin, vastarintaa velvollisuutena. Edustan sukupolvea, joka ei vielä ollut äänestysiässä kun unelmasta päätettiin, joten minun on muiden kaltaisteni tavoin sanouduttava jälkijättöisesti irti kaikesta, mihin minut on tahtomattani sidottu.
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 10.6.2019 julkaistussa johdantoluvussa miehen esseekokoelmaan 'Humanismin paheet']
[PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa ensimmäisestä blogistani kirjoitukseni Kaikki monikulttuurisuudesta ja monikulturismista.]
No, kyllä se niin on edelleen, että laivasiivoja on ulkomaalaistaustainen, ei niissä näitä henkilöitä näy, jolta työpaikka viety.
VastaaPoistaNiin.
Poista