S Miten välttyä parhaiten joutumasta historian tuomitsemaksi

Itselleni tarkastelutaso on melko yksinkertainen. Olen osannut valita voittajat. Koska siihen on helppo tunnistustapa.
1: Moraalisesti tuomittavat ja häviävät tahot ovat sellaisia että he puuttuvat muiden kuin itsensä oikeuksiin. Toisin sanoen esimerkiksi minun ajan uskonnonopetuksen ongelmana oli kaikki se joka nähdiin "maan tavaksi" ja siihen liittyväksi vallaksi. Ja mitä kaikkea tehtiin tämän vallan ylläpitämiseksi.
2: Perusstrategiana on ajatus kritiikin torjumisesta irrelevantisoimalla. Tämä yleensä kertoo siitä että vastapuolen näkemyksiä ei onnistuta kumoamaan tosiasioilla ja argumentatiivisesti. Joten niistä tehdään ei-olemassaolemisen sijaan "liian pieniä". Vastapuoli on esimerkiksi "liian pieni vähemmistö" saadakseen valittaa. Heidän kokemuksensa eivät mukamas edusta "relevanttia ongelmaa". Viimeistään silloin, kun kuullaan että ongelmat ovat "pikkumaisia" ollaan vähättelyn ytimessä. Tappio olisi pitänyt tunnustaa jo siinä vaiheessa kuin ilmoille viriää henki joka sanoo, että "aika ei ole vielä kypsä". Tässä vaiheessa käy helposti kuten kirkossa on käynyt. Aika oli ollut kypsä jo vuosikymmen aiemmin ja ihmiset ovat kypsyneitä ja heidän asiansa on niin hyvin tunnettu että sitä ei voida vähätellä. Eikä sen kutsuminen mitättömäksikään onnistu. Joten voidaan hyväksyä kaikki argumentit pakon edessä ja ainut keino on paeta siihen miten "aika ei ole valmis" muutokselle.
3: Niissä tungetaan ytimeen se, että vastustajat tietävät mitä vastapuoli oikeasti tuntee ja mitä heidän tulee tuntea. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten ateistejen kerrottiin "oikeasti alitajuisesti uskovan Jumalaan ja vain vihaavan häntä". Ja miten oikea tapa kokea uskonnolle alistaminen ja kyykytys on "kunnioitus kulttuuria kohtaan". Tässä nyrkkisääntönä on, että jos ilmoille nousee sana "yhteisöllisyyden tukeminen ja rakentaminen" ollaan hyvinkin hukassa. Sillä yhteisöllisyys on sellainen sana jota ei tarvita silloin, kun se on kunnossa. Ja sen rakentaminen kertoo että vastapuolen tunnemanipuloinnin nähdään olevan relevantti tie kikkailulle.
4: Moralismi, ei siis moraali vaan ajatus siitä että omien moraalinormien tulisi olla muiden, kansan ja kaikkien, yhteinen perusta. Eli oma vapaus tehdä jotain nähdään joksikin jota pitää soveltaa myös erimieltä oleviin.

[Näin oli eräs Hyvä Nettituttuni lausunut blogissaan 25.4.2019 julkaisemassaan merkinnässä Historian väärällä puolella olijat ja heidän tunnistamisensa.]