Opettelen vasta naisena elämistä. Kaikki tuntuu oudolta ja uudelta. Olen
ehtinyt unohtaa hirveästi asioita ja loput yritin aina edellisessä
elämässäni kieltää tai selitellä olemattomiin. Aion jatkaa tästä
aiheesta puhumista. En enää usko lainkaan transsukupuolisuuden
olemassaoloon siinä muodossa, missä se tällä hetkellä yleisesti
ymmärretään. Transsukupuolisuus on mielenterveyshäiriö ja
identiteettiharha. Se on aina oire jostakin muusta ja isommasta.
Transsukupuolisille tyypilliset puheet siitä, että sukupuolenvaihdoksen
myötä he tulevat siksi ihmiseksi, joka he todellisuudessa sisäisesti
ovat, on silkkaa paksua ja törkeää tuubaa. Kenenkään ihmisen sisällä ei
ole toista, hänestä irrallista ihmistä. Väärään kehoon syntyminen on
yksinkertaisesti täysin mahdotonta, sillä mieli ja keho ovat yhtä ja
samaa kokonaisuutta. Minä olen nainen. Minä en ole mies. Yrittämällä
tulla mieheksi yritän nimenomaan tulla joksikin sellaiseksi, mitä en
ole. Sukupuolenvaihdos ei tee minusta omaa itseäni, vaan detransitio eli
harhasta luopuminen tekee minusta oman itseni. Minä syleilen omaa, autenttista itseäni vasta nyt lopettamalla transuilun ja hyväksymällä naiseuteni.
[Näin oli lausuttu Musta orkidea -blogissa 23.3.2018 julkaistussa merkinnässä Musta orkidea eli helvettiin ja takaisin. Ao. blogin pitäjä oli siis syntymälahjanaan saanut naisen ulkoiset sukupuoliset tuntomerkit. Myöhemmin hän koki asian vuoksi kehodysforiaa eli oli kokenut olevansa vääränsukupuolisessa kehossa. Hän meni sitten nk. sukupuolenkorjaushoitoihin, joihin kuului leikkauksiakin. Ja nyt on sitten lopulta todennut olevansa oikeasti vain lesbo. Koko tämän bloginsa olemassaolon ajan hän on kuitenkin tuonut siinä esiin konservatiivisia ajatuksia transsukupuolisuuteen ja sukupuolisuusvähemmistöliikkeeseen liittyen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti