On okei paasata, kuinka ahdistelu on pinttynyt kulttuuriimme (!) syvään
ja suomalaiset miehet korostavat aggressiivista maskuliinisuuttaan
kasvattamalla parrat ja harrastamalla vapaaehtoista
maanpuolustustoimintaa (!!), pahimmat saattavat jopa pitää käsiään
nyrkissä. On myöskin okei jahdata juorujen ja väitteiden perusteella
miehiä, jos nämä ovat vaaleaihoisia länsimaisia munakkaita, siinä ei
koeta olevan mitään väärää, kunhan ämmäin torikokous on vaan todennut,
että tuo tyyppi on ahdisteleva kusipää, kun se vuonna nakki ja kirves
heitti jonkun panovitsin. Mutta se ei, perkele, ole okei, jos nostaa
puheeksi sen, että oikeasti ahdistavin ja pelottavin ahdistelu, jota
naiset kohtaavat, tulee tuontikulttuurien edustajien taholta. Ja minä
voin vaan kuvitella, että jos tämmöinen riähkänä joutuu toistuvasti
maanmuuttajataustaisten miesten ahdistelemaksi, niin mitä kaikkea
nuoremmat tytöt joutuvat kokomaan ja kohtaamaan? Kiinnostaako heidän
todellisuutensa yhtään ketään? Voin omasta kokemuksestani sanoa, että se
ei ole kauhean mukavaa, kun ihastunut lähi-itäläinen, jotka
valitettavasti korostavat erityisesti raiskaustilastojakin, tulee ensin
juttelemaan ja sitten lähtee illan hämyssä seuraamaan. Kyllä siinä
monenlaiset ajatukset mielessä pyörähtävät ja käsilaukusta kaikki
mahdolliset turvavälineet hiuslakasta kuulakärkikynään käteen tiensä
löytävät.
[Helena Eronen blogissaan 15.2.2018 julkaisemassaan merkinnässä Paniikkirääkyvät ämmät ja kulttuureihin pesiytynyt naisviha.]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa Pat Frustodin "hienoa" sivustoa Vihreä kukkahattu.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti