Kylmä sota oli erään aikakauden suuri
tarina, ainakin poliittisen historian näkökulmasta. Siihen sitten liittyi muun
muassa sivujuonne Suomen selviytymisestä ja menestyksestä, jossa taas oli omat
erikoisuutensa, ikävätkin muiden muassa.
Helsingin Sanomat nousi tuohon aikaan suomalaiseksi suurlehdeksi, joka myös kansainvälisesti katsoen kuului valioluokkaan. Siitä tuli yleisön suursuosikki ja suurvaikuttaja ja sen takia myös vallankäyttäjien kiinnostuksen kohde. Itse asiassa se pääsi myös itse vallankäyttäjien joukkoon, yhdeksi pelaajaksi.
Aleksi Mainio kuvaa kirjassaan lyhyesti myös Helsingin Sanomien ja Erkkojen nuorsuomalaisia perinteitä, joita voi pitää kunniakkaina. Eero Erkon ajoista lähtien lehti ansioitui sananvapauden puolustamisessa ja myös hankki läheisiä yhteyksiä länteen, anglosaksiseen maailmaan.
Se, joka vielä muistaa lehden loistokauden, joka sijoittuu juuri Mainion tutkimaan kylmän sodan aikaan, on varmasti havainnut sen muutoksen, joka tapahtui joskus 1990-luvulla.
Siitä lähtien lehdestä alkoi tulla omaa hyvää sanomaansa julistava orgaani, joka ei enää lainkaan välittänyt kätkeä puolueellisuuttaan. Niistä ajoista taitaa myös alkaa lehden alamäki, joka tosin tietysti liittyy myös siihen vallankumoukseen, joka media-alalla on muutenkin tapahtunut.
[professori Timo Vihavainen blogissaan 16.4.2018 julkaisemassaan merkinnässä Suomen vaikutusvaltaisin mies, jossa hän käsittelee Helsingin sanomat -lehteä ja sen historiaa sekä Aleksi Mainion kirjoittamaa juuri julkaistua tietokirjaa 'Suomen vaikutusvaltaisin mies'. Niin, ja kirjan nimihenkilö on Aatos Erkko, joka aikoinaan omisti lehden.]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Sananvapaudesta.]
Helsingin Sanomat nousi tuohon aikaan suomalaiseksi suurlehdeksi, joka myös kansainvälisesti katsoen kuului valioluokkaan. Siitä tuli yleisön suursuosikki ja suurvaikuttaja ja sen takia myös vallankäyttäjien kiinnostuksen kohde. Itse asiassa se pääsi myös itse vallankäyttäjien joukkoon, yhdeksi pelaajaksi.
Aleksi Mainio kuvaa kirjassaan lyhyesti myös Helsingin Sanomien ja Erkkojen nuorsuomalaisia perinteitä, joita voi pitää kunniakkaina. Eero Erkon ajoista lähtien lehti ansioitui sananvapauden puolustamisessa ja myös hankki läheisiä yhteyksiä länteen, anglosaksiseen maailmaan.
Se, joka vielä muistaa lehden loistokauden, joka sijoittuu juuri Mainion tutkimaan kylmän sodan aikaan, on varmasti havainnut sen muutoksen, joka tapahtui joskus 1990-luvulla.
Siitä lähtien lehdestä alkoi tulla omaa hyvää sanomaansa julistava orgaani, joka ei enää lainkaan välittänyt kätkeä puolueellisuuttaan. Niistä ajoista taitaa myös alkaa lehden alamäki, joka tosin tietysti liittyy myös siihen vallankumoukseen, joka media-alalla on muutenkin tapahtunut.
[professori Timo Vihavainen blogissaan 16.4.2018 julkaisemassaan merkinnässä Suomen vaikutusvaltaisin mies, jossa hän käsittelee Helsingin sanomat -lehteä ja sen historiaa sekä Aleksi Mainion kirjoittamaa juuri julkaistua tietokirjaa 'Suomen vaikutusvaltaisin mies'. Niin, ja kirjan nimihenkilö on Aatos Erkko, joka aikoinaan omisti lehden.]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Sananvapaudesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti