Mounkin yhteiskunnalliset visiot eivät juuri eroa viisivuotiaan
lapsen iltarukouksesta. Nationalismin hyvät puolet, eli mahdollisuus
yhteiseen puolustukseen, köyhäinapuun, sisäiseen järjestykseen, korkeaan
sisäiseen luottamukseen ja taloudelliseen epäitsekkyyteen pohjautuvat
ihmisten yhteisille ominaisuuksille, jotka jalostavat yksittäisestä
ihmisjoukosta yhteen hiileen puhaltavan kansan. Ihminen kokee
voimakkainta samaistumisen tunnetta niiden ihmisten kanssa, jotka
jakavat eniten hänen kanssaan yhteisiä ominaisuuksia. Yksittäisen
ihmisen identiteetin kannalta tärkein viiteryhmä on hänen oma perheensä,
jonka keskuudessa yhteiset ominaisuudet ovat kaikista selvimmin
havaittavissa. Lähes yhtä vahvaa samaistumisen tunnetta voidaan havaita
myös yksittäistä perhettä suuremmista ryhmistä, mikäli niiden sisällä
esiintyy tarpeeksi paljon ryhmän jäsenistöä yhdistäviä piirteitä. Ajatus
kansakunnasta on tältä osin kompromissi ihmisen välittömän perhepiirin
ja koko ihmiskunnan väliltä. Yhteinen kieli, verenperimä ja kulttuuri
tarjoavat tarpeeksi paljon yhteistä pohjaa tehokkaalle yhteistyölle,
samalla mahdollistaen tarpeeksi suuren osallistujajoukon itsenäisen
valtion pyörittämiseksi.
Eksklusiivisuutta ei siten voida poistaa kansallisesta
identiteetistä, sillä kansallinen identiteetti pohjautuu periaatteelle,
jonka mukaan kansakunnan jäsenillä on enemmän yhteistä keskenään kuin
ryhmän ulkopuolisten kanssa. Poissulkevuus ei siten ole mikään
nationalismista irrallinen lieveilmiö, vaan koko nationalistisen
ajattelun perusta. Ilman poissulkevuutta ja vaatimusta yhteisistä
piirteistä ei ole myöskään kansaa joka puolustaisi omia jäseniään.
Kirjoittajan maalailema ihannevaltio ajautuisi välittömästi
tribalistiseen anarkiaan, sillä ihmiset haluavat luonnostaan elää sen
kaltaisten ihmisten ympäröimänä, joidet tavat ja ulkonäkö muistuttavat
eniten heitä itseään. Kyseinen valtio ajautuisi mitä todennäköisimmin
ensin veriseen rotusotaan, jonka jälkeen se hajoaisi etnisesti
yhdenmukaisiksi pikkuvaltioiksi.
[liberaali Tuukka Kuru blogissaan 6.3.2018 julkaisemassaan merkinnässä Liberaalinationalismin sietämätön keveys]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti