S Nationalismi versus antinationalismi

Mounkin yhteiskunnalliset visiot eivät juuri eroa viisivuotiaan lapsen iltarukouksesta. Nationalismin hyvät puolet, eli mahdollisuus yhteiseen puolustukseen, köyhäinapuun, sisäiseen järjestykseen, korkeaan sisäiseen luottamukseen ja taloudelliseen epäitsekkyyteen pohjautuvat ihmisten yhteisille ominaisuuksille, jotka jalostavat yksittäisestä ihmisjoukosta yhteen hiileen puhaltavan kansan. Ihminen kokee voimakkainta samaistumisen tunnetta niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat eniten hänen kanssaan yhteisiä ominaisuuksia. Yksittäisen ihmisen identiteetin kannalta tärkein viiteryhmä on hänen oma perheensä, jonka keskuudessa yhteiset ominaisuudet ovat kaikista selvimmin havaittavissa. Lähes yhtä vahvaa samaistumisen tunnetta voidaan havaita myös yksittäistä perhettä suuremmista ryhmistä, mikäli niiden sisällä esiintyy tarpeeksi paljon ryhmän jäsenistöä yhdistäviä piirteitä. Ajatus kansakunnasta on tältä osin kompromissi ihmisen välittömän perhepiirin ja koko ihmiskunnan väliltä. Yhteinen kieli, verenperimä ja kulttuuri tarjoavat tarpeeksi paljon yhteistä pohjaa tehokkaalle yhteistyölle, samalla mahdollistaen tarpeeksi suuren osallistujajoukon itsenäisen valtion pyörittämiseksi.

Eksklusiivisuutta ei siten voida poistaa kansallisesta identiteetistä, sillä kansallinen identiteetti  pohjautuu periaatteelle, jonka mukaan kansakunnan jäsenillä on enemmän yhteistä keskenään kuin ryhmän ulkopuolisten kanssa. Poissulkevuus ei siten ole mikään nationalismista irrallinen lieveilmiö, vaan koko nationalistisen ajattelun perusta. Ilman poissulkevuutta ja vaatimusta yhteisistä piirteistä ei ole myöskään kansaa joka puolustaisi omia jäseniään. Kirjoittajan maalailema ihannevaltio ajautuisi välittömästi tribalistiseen anarkiaan, sillä ihmiset haluavat luonnostaan elää sen kaltaisten ihmisten ympäröimänä, joidet tavat ja ulkonäkö muistuttavat eniten heitä itseään. Kyseinen valtio ajautuisi mitä todennäköisimmin ensin veriseen rotusotaan, jonka jälkeen se hajoaisi etnisesti yhdenmukaisiksi pikkuvaltioiksi.

[liberaali Tuukka Kuru blogissaan 6.3.2018 julkaisemassaan merkinnässä Liberaalinationalismin sietämätön keveys]