[...]Kun suomalainen taiteilija avaa suunsa jostakin yhteiskunnallisesta asiasta, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se on kulttuurin rahoitus. Tämän ovelimmat vallanpitäjät ovat aina tajunneet. Neuvostoliitto sai 1970-luvulla fanaattisuuteen saakka uskollisia myötäjuoksijoita porvaristaustaisista suomalaistaiteilijoista järjestämällä heille Moskovan-matkoja kesteineen, joissa ei säästelty votkaa ja kaviaaria.
Niinpä perussuomalaisten olisikin nousukautensa aikana pitänyt vaalikampanjoissaan luvata moninkertaistaa kulttuurimäärärahat. Kulttuuri-ihmisen haluttomuus purra ruokkivaa kättä on niin läpitunkeva, että puolue olisi saanut mitättömällä uhrauksella puolelleen arvovaltaisen ja mediassa näkyvästi esillä olevan kansanryhmän. Sen sijaan he päättivät myötäillä rahvaan halveksivaa asennetta kulttuuria kohtaan, mistä ei ollut heille juuri hyötyä, sillä lottokansa ei pohjimmiltaan piittaa, millaisia tauluja gallerioiden seinille ripustetaan tai millaisia runoja matineoissa luetaan. Mutta taideammattien edustajat pillastuivat, koska katsoivat että pyhimmistä pyhimpään eli heidän elintasoonsa yritettiin kajota, ja perussuomalaiset saivat paljon huonoa julkisuutta sekä äänekkään ja pitkävihaisen vastustajan.[...]
[Kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen 14.3.2017 bloginsa merkinnässä Kirjallinen eläin (katkelma), joka itse asiassa on katkelma hänen 1.4.2017 eli tänään aprillipäivänä ilmestyvästä kirjastaan 'Lihamylly'.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti